Nivelkuolain....

Elämäni paras päätös oli kokeilla Irikselle ihan vaan tavallista nivelkuolainta. On se siinä aikaisemminkin mennyt, mutta minä olen mennyt sillä vain olympialla ja vipuvarrellisella nivelellä, koska se on meinannut ilman niitä juosta niin lujaa, että ei olla saatu mitään aikaiseksi. Nyt aika oli kuitenkin selvästi kypsä ja nivel toimii suussa äärettömän hyvin. Pikkaisen tamma oli tänään väsynyt ulkona nukutun yön jälkeen, mutta niin ihanan tasainen. Tässä vähän videota, jonka Joonas näpsäisi kentän laidalta... laittakaa isolle ruudulle niin näette edes jotain :D Niin ja joo, huomenna vaihdan meille ehjät ohjat, niin pysyvät kädessä liukumatta. Josko sitten olisi jotain rotia tuossa ohjien pituudessa...

Viisas koira

Välillä sitä unohtaa, että tuon alati leikkiä kerjäävän kahelin sisällä on jotain suurempaa. Sitä myös helposti unohtaa, kuinka hyvin ne aistivat tunnetiloja ja elävät hetkessä. Tällainen  pieni alustus meidän kertomukselle viisaasta Wilsonista. Minun on hieman vaikea pukea ajatuksiani sanoiksi, mutta ajattelin kertoa teille tarinan siitä miten hienosti Wilson toimi.

Elettiin siis tämän viikon maanantaita. Olin töissä ratsastusleirillä yövalvojana ja tottahan toki Wilson oli myös mukana. Wilson viihdytti lapsia samalla kuin itseään, hengaili ja puuhasteli kaikkea mitä nyt koiran kuuluukin. Leirillä oli myös muutamia nuorempia tyttöjä (n. 9v), jotka kärsivät kovasta koti-ikävästä. Illalla eräs tytöistä tuli itkien luokseni, koska ei saanut ikävältään unta. Menimme yhdessä hänen huoneeseensa ja istahdin hänen sängylleen ja yritin jollain tapaa lohduttaa häntä. Tässä vaiheessa Wilson astuu kuvioihin ja hipsi hiljaa huoneeseen. Hetkessä Wilson oli tilanteen tasalla, hyppy tytön syliin, muutama lipaisu naamasta, vähän puskemista ja kiehnäämistä. Tyttö alkoi hymyillä ja ajattelin, että olen vain ihan hiljaa ja seuraan mitä tuleman pitää. Hetken rapsuteltuaan Wilsonia tytön itku rahuhoittui. Samalla Wilson käpertyi tytön tyynylle nukkumaan hieman kutsuvasti, että tulisitko sinäkin nukkumaan tähän minun viereeni. Tyttö pisti päänsä tyynyyn ja jäi rapsuttelemaan Wilsonia. Nousin varovasti sängyltä ja tein lähtöä ulos huoneesta. Wilsonilla ei ollut aikomustakaan jättää tyttöä, joka oli kuitenkin vielä äsken ihan tuntematon. Suljin oven perässäni ja kävin hakemassa Wilsonin hetkeä myöhemmin pois, kun tyttö oli jo sikeässä unessa.

Ja niinkuin tässä ei olisi ollut vielä riittävästi, tajusin tämän tapauksen jälkeen, että Wilson oli ollut koko eilisen päivän menossa erään toisen tytön huoneeseen, joka sanoi ikävöineensä myös äitiään ja joka oli muutenkin hiljaisempi ja siksi hieman ulkopuolisempi. Liekkö Wilson vaistonnut tämänkin.

Kyyneleet eivät olleen kaukana sillä ainakin minua tämä liikutti tosi kovasti. Wilson on kuitenkin tunnettu rämäpäänä ja vähän AD/HD-lapsenakin, joten tällainen käytös oli sille todella poikkeuksellista. Mamman mahtava terapiakoira <3

Viikonloppu kuvina

Piitsillä!

Hellepäivinä on aivan liian rankka lenkkeillä ja ei se ole kummallekaan edes mukavaa, joten me suunnattiin tänään pahimman helteen ajaksi piitsille. Ei meistä kumpikaan uskaltautunut kokonaan uimasille, mutta kahlailtiin kummiskin ja viilennystä tuli mukavasti. Tuuli kävi ihanasti järveltä päin ja vilpoinen vesi kutitteli varpaita ja vähän mahakarvojakin... Oon hirveän tyytyväinen että tuon Wilkkulin saa nykyään järveen. Viime vuonna se oli näihin aikoihin vielä niin pentu, ettei uskaltanut ees tassuja kastella. En voi nytkään sanoa sen siitä nauttiva, ainakaan hirveästi, mutta keppiä on kiva hakea vedestä ja sen jälkeen turkki märkänä ottaa vähän hepuleita. 

Kesäpoika Wilson!

Turkki ja neljä tikku jalkaa... 

Tuulenvire <3

Me molemmat kyllä naatiskeltiin tänään oikein täysin rinnoin!

Huh hellettä...

Eilen oltiin ACE:lla Ennin kanssa ohjatuissa ja voi että kun oli niin kuuma. Hallissa tuntui lähinnä tropiikilta ja koira oli sitä mieltä, että musta ja paksu turkki antoi sille etuoikeuden olla tekemättä yhtään mitään. Tai no teki se vähän ja HITAASTI. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin tyytyväinen treeneihin, vaikka Enni ei radalla edennytkään tai tehnytkään oikein mitään, niin se teki parhaat keppinsä ikinä ja sen lisäksi se teki myös hienon puomin!

Keppejä tehtiin muutamia toistoja ja kahdeksan keppiä meni kivasti vauhdilla, kahteentoista keppiin Ennin rytmitaju ei vielä riittänyt, mutta treeniä treeniä lissee. Puomia ollaan harjoiteltu about kolmesti ja sen lisäksi alastuloa tietty enemmänkin. Enni kuitenkin tykkää puomista ja kontakteista yleensäkin ihan kamalan paljon. Kaiken kaikkiaan onnistuneet treenit, jos vain sää olisi ollut hiukan armollisempi (eilen siis mittarissa +24 astetta).

Uimareissulla...

Talviturkki tuli tänään heitettyä varsin villissä seurassa. Tarkoituksena oli käydä vain vähän katsomassa vettä ja vähän korkeintaan kahlaamassa... Iris kuitenkin suorastaan rakasti vettä ja kuten kuvista huomaa, narun päässä roikkunut tyttö ei myöskään pysynyt kuivana temmellyksessä ;D

Mikälie virtahepo?

Kuvia mökiltä...