Viisas koira

Välillä sitä unohtaa, että tuon alati leikkiä kerjäävän kahelin sisällä on jotain suurempaa. Sitä myös helposti unohtaa, kuinka hyvin ne aistivat tunnetiloja ja elävät hetkessä. Tällainen  pieni alustus meidän kertomukselle viisaasta Wilsonista. Minun on hieman vaikea pukea ajatuksiani sanoiksi, mutta ajattelin kertoa teille tarinan siitä miten hienosti Wilson toimi.

Elettiin siis tämän viikon maanantaita. Olin töissä ratsastusleirillä yövalvojana ja tottahan toki Wilson oli myös mukana. Wilson viihdytti lapsia samalla kuin itseään, hengaili ja puuhasteli kaikkea mitä nyt koiran kuuluukin. Leirillä oli myös muutamia nuorempia tyttöjä (n. 9v), jotka kärsivät kovasta koti-ikävästä. Illalla eräs tytöistä tuli itkien luokseni, koska ei saanut ikävältään unta. Menimme yhdessä hänen huoneeseensa ja istahdin hänen sängylleen ja yritin jollain tapaa lohduttaa häntä. Tässä vaiheessa Wilson astuu kuvioihin ja hipsi hiljaa huoneeseen. Hetkessä Wilson oli tilanteen tasalla, hyppy tytön syliin, muutama lipaisu naamasta, vähän puskemista ja kiehnäämistä. Tyttö alkoi hymyillä ja ajattelin, että olen vain ihan hiljaa ja seuraan mitä tuleman pitää. Hetken rapsuteltuaan Wilsonia tytön itku rahuhoittui. Samalla Wilson käpertyi tytön tyynylle nukkumaan hieman kutsuvasti, että tulisitko sinäkin nukkumaan tähän minun viereeni. Tyttö pisti päänsä tyynyyn ja jäi rapsuttelemaan Wilsonia. Nousin varovasti sängyltä ja tein lähtöä ulos huoneesta. Wilsonilla ei ollut aikomustakaan jättää tyttöä, joka oli kuitenkin vielä äsken ihan tuntematon. Suljin oven perässäni ja kävin hakemassa Wilsonin hetkeä myöhemmin pois, kun tyttö oli jo sikeässä unessa.

Ja niinkuin tässä ei olisi ollut vielä riittävästi, tajusin tämän tapauksen jälkeen, että Wilson oli ollut koko eilisen päivän menossa erään toisen tytön huoneeseen, joka sanoi ikävöineensä myös äitiään ja joka oli muutenkin hiljaisempi ja siksi hieman ulkopuolisempi. Liekkö Wilson vaistonnut tämänkin.

Kyyneleet eivät olleen kaukana sillä ainakin minua tämä liikutti tosi kovasti. Wilson on kuitenkin tunnettu rämäpäänä ja vähän AD/HD-lapsenakin, joten tällainen käytös oli sille todella poikkeuksellista. Mamman mahtava terapiakoira <3