Jäällä

Kerrankin kuvia... paljon!

Miten nää yhteiskuvat ei koskaan onnistu!

Wilson on selvästi tajunnut, että uroksilla kuuluu olla turkkia ja paljon!

Tanssia ja musiikki pohdintoja

Oltiin taas eilen tanssimassa Ponderan kurssilla. Aiheena oli liikkeiden ketjuttaminen ja uusien temppujen opettaminen. Ketjuttaminen sujui yllättävän kivasti ja Wilson kesti hyvin ilman palkkaa vähän pidempiäkin pätkiä, vaikka ei sitä olla kotona treenattukaan. Tehtiin lähinnä seuraamista, jalkojen välistä pujottelua ja pyörähdyksiä.

Uusina temppuina kokeiltiin ja testailtiin peruuttamista ja ison ympyrän juoksemista. Ympyrää lähdettiin opettamaan siten, että laitettiin ohjaaja aidoilla rajatun ympyrän sisälle ja käskettiin koiraa kiertää sen ympäri.  Wilsonista tämä varmaan vaikutti vähän aksalta ja siksi mentiinkin täysiä. En ehtinyt edes näyttää kiertämismerkkiä kun kehä oli jo kierretty. Kouluttaja kehuikin Wilsonia oikein näppäräksi shetlantilaiseksi, jolla on hirveä tekemisen meininki kokoajan. 

Peruutusta ei oikeastaan harjoiteltu sen kummemmin. Ohjaaja näytti minun ja Wilsonin kanssa muille esimerkin miten sitä kannattaisi lähteä opettamaan. Aidoista kapea kuja, jossa koira ei mahdu kääntymään. Itse kujan eteen seisomaan ja avustaja palkkaamaan koira kujan toiseen päähän. Ohjaaja kutsuu koiran kujaa pitkin luokseen, antaa peruutus käskyn ja avustaja palkkaa, kun koira peruuttaa targetille. Hyvin helppoa ja yksinkertaista, ainakin rohkealle pikku shetlantilaiselle. Muilla kurssilaisilla meinasi olla isoin ongelma saada koira kapeaan kujaan, Wilsonista se näytti vähän putkelta, jossa ei ole kattoa... eli täysillä sisään ja yhtä nopeasti peruuttamalla ulos. Namia ja Kivaa!

Tässä välissä puuhailtiin vähän kaikenlaisia temppuja eli vahvistettiin lähinnä vanhoja. Olen vähän mietiskellyt, että viimeisen kerran esitykseen otettaisiin mukaan tuota seuraamista, jalkojen välistä hyppy, kuoleminen, vähän pyörähdyksiä ja sitten tuota peruutusta tai kehän kiertoa (jos saadaan ne siihen kuosiin, että voi tehdä ilman aitausta). Musiikkina joko tämä (Seventh Wonder - Pieces)

tai tämä (David Guetta feat. Sia - She Wolf): 

Ihan varmaa ei siis vielä ole tanssahdellaanko kumman tahtiin. Seventh Wonderin biisi on tosi kaunis ja siihen saisi paljon kivoja irtoamiskohtia. Toisaalta David Guettan biisissä on paljon enemmän seurattavaa rytmiä... Saa nähdä, mitä mieltä te olette?

Väsyneitä koiria

Riekkumisella on aina seurauksensa!

Elämää kkahden shetlantilaisen kanssa

Meille meni työnjako siis niin, että muu perhe lähti Thaimaahan kahdeksi viikoksi ja me saatiin Joonaksen kanssa koira. Eli tässä nyt kahden viikon ajan saatte lukea Enninkin arjesta, ettekä pelkästään agi hommista. Vielä toki jännätään, ettei neiti päätä aloittaa juoksujaan. Helmikuulle niiden pitäisi mennä, mutta tuo meidän hormonihirviö on kyllä jo melko lailla kiinnostunut Ennin hännän alusesta. Peukut pystyyn, sillä muutoin etsitään toiselle koiralle hoitopaikkaa.

Tässä vähän painia aamulenkiltä:

Kylymää!

Lenkkeily kovilla pakkasilla on vaan varustelukysymys ja jos kylmä meinaa iskeä niin sit mennään lujempaa!

T. Kaksi Micheliniä

Ps. Kuopiossa siis -25 pakkasta.

Treeniä

Keskiviikon treenit jatkuivat vähän samalla teemalla kuin tuo meidän aikaisempikin postaus. Keskittyminen ei millään meinannut riittää. Varsinkin kun tuli vaikea kohta niin turhauduttiin molemmat, Wilson räkytti ja minun teki mieli kiljua. Onneksi tosi hyviäkin pätkiä tuli ja persjättö on ollut meille aina ihan kauheen vaikea, niin myös tänään. Pitää käydä itsenäisesti sitä vähän hiomassa joko huomenna tai sitten viikonloppuna. Ja Enni oli taas tappavan tasainen itsensä, eli ihan hyvä!

Ensimmäinen pätkä meni molempien koirien kanssa aika kivasti. Muutaman kerran Wilson ehti pyörähtää kakkoselta takaisin päin, mutta kun muistin seurata koiraa katseellani ei tätä ongelmaa silloin tullut. Putket löytyivät hyvin, paitsi että Enni ei vielä irtoa riittävän hyvin niille (pitää siis treenata). Sinänsä tosi onnistuneita pätkiä molemmilla. Wilsonin kuurous tuli tässä vaiheessa esiin oikeastaan vain "paikka" käskyn tottelemisessa. Kun on niin kivaa, niin varmaan mami antaa varastaa. Jos ihan pikkuisen hiippailen tai nousen edes seisomaan... Mutta kun ei, ei ja ei, muutaman kerran tahkottiin sitä, että kumpi päättää tuon lähtöajan. Onneksi se olin lopulta minä!

Tämä toinen pätkä olikin sitten se probleema. Oikeastaan tuo kolmoseste. Wilson lähti hyvin takaakiertoon, mutta kun minä yritin tehdä persjättöä, se ampui aina esteen ohi. Tottakai, koska minä olin liian hidas ja minun rintamasuuntani oli taas ties missä. Mutta kun ei niin ei. Lopulta kasvattaja-koutsi Maarika ohjasi Wilsonin muutamaan kertaan ja sitten minäkin samalla tavalla lelulla houkutellen niin saatiin tämäkin onnistumaan. Tätä kohtaa käydään ehkä vähän hiomassa itsenäisesti ;D Takanaleikkauskin meinasi tuottaa tuskaa, mutta onneksi Wilson aika nopeasti muisti, että ollaanhan me näitä treenattu aiemminkin. Niin siitä ei tullut samanlaista pään seinään hakkaamista.

Enni meni tämänkin pätkän tosi tosi hyvin. Ainut "huonompi" kohta oli tuo renkaan hyppääminen. Hallille oli tullut uusi tosi väljä rengas. Kumirengas joka roikkuu kettingeillä ilmassa, vanhassa renkaassa oli paljon selvempää, mistä pitää hypätä. No tätä sitten vahvistettiin ihan vain yksittäisenä esteenä ja sekin rupesi lopulta sujumaan. Enni tarvitsee vain paljon kokemusta myös noilta erikoisesteiltä, niin sitä ei pysäytä mikään. 

Enni tulee meille huomisesta lähtien kahdeksi viikoksi hoitoon ja toivon todella, että Enni saa Wilsoninkin ajatuksia vähän noista hajuista muualle. Me ollaan niin taannuttu, mitään ei viitsi vaatia, kun mitään ei kuitenkaan tapahdu. Onneksi Agility on Wilsonin mielestä niin kivaa, että siinä kannattaa kuunnella ohjaajaa eikä mennä hajujen perässä... samoin tanssi. Kotona temput ja kaikki sujuu kuin vettä vaan, mutta ulkona on turha edes toivoa. Yritetään pärjätä ja toivotaan pikaista "paranemista"

Mamin murupulla studiolla

Sain tänään näitä studiossa otettuja kuvia. Kiitos maailman parhaalle ystävälle Jonnalle näistä kuvista!