Pujottelua

Keppejä keppien perään... Käytiin tänään päiväreissulla mökillä koirien kanssa ja treenattiin siinä samalla vähän keppejä molempien kanssa. Me tosiaan tehtiin itse mökille aurauskepeistä kepit, jos en ole muistanut kertoa.

Ollaan nyt sit aina mökillä käydessä tehty muutamia toistoja ja yleensä myöskin ennen ohjattuja käyty muutamat kepit tekemässä. Molemmat koiran on alkaneet tehdä niitä tosi hyvin. Tähän asti ollaan tehty kahdeksaa keppiä, mutta tänään uskaltauduin kokeilemaan hyvän vireen takia ensin Ennillä 12, jotka se pujotteli vallan mainiosti. Välillä se vielä sekosi rytmissä, jolloin otettiin alusta, mutta vauhtiakin alkoi löytymään kivasti. Namilleko lie niin kova kiirus? Ennin isoin ongelma on laiskuus, se tasan tarkkaa tietää mitä siltä haetaan, mutta pitäähän se yrittää mistä aita on matalin. Jos pujottelee joka toisen kepin, niin se varmaan passaa ihan hyvin? Kunhan saadaan Ennin kanssa kepit hiottua hyvälle mallille niin otan ne kontaktit ihan kunnolla työn alle, nythän Enni jo menee puomin ja tekee avustettuna sen alastulonkin. Kontakteja ei kuitenkaan voi treenata liikaa ja niistä pitää saada paljon varmemmat. Ehkä meistä vielä joskus kisakuntoisiakin tulee...

Wilsonin kanssa kepittelin ensin ihan kahdeksaa ja sitten kuudella kepillä tein puolen vaihtoja ja ne onnistui yllättävän hyvin. Normaalisti Wilson on todella herkkä minun liikehdinnälleni ja nytkin ensimmäisellä kerralla se vilkaisi taakseen, mutta jatkoi kuitenkin pujottelua. Lopuksi tein Wilsoninkin kanssa 12 keppiä, kun se oli sopivasti kuumasta ilmasta johtuen vähän väsähtänyt. Wilsonin isoin ongelma on kepeillä se, että virtaa ja vauhtia on niin paljon, että sen suuntaaminen oikeen suuntaan on vähän vaikeaa. Kepit saattavat sujua ongelmitta, kunnes yhtäkkiä hermot eivät ihan riitäkään ja koira tekee jonkun hyppyhyppykoikkaloikan. Tämä toisaalta on ihan positiivista, eipähän vauhti lopu kesken ja tulee nopeat kepit, kunhan herneet pysyy oikeilla raiteillaan pikku pääkopassa...

Tehtiin tänään myös Wilsonin kanssa vähän kontaktien alastuloja. Häiriötä oli kerrakseen, kun pikkuveli pörräsi ympärillä mopollansa. Ja mitä teki Wilson, no pönötti takajalat laudalla ja etujalat nurmella... niinhän sitä namia helpoiten irtoaa. Ei voinut kuin ihailla pennun keskittymiskykyä, joka välillä muuten tuntuu olevan lähes olematon. Wilson saa kyllä aina ihmiset nauramaan, kun se näyttää niin hassulta alastuloa hakiessaan. Pylly pyörii kuin vimmattu, kun tassut tapailevat oikeaa kohtaa. Välillä eteen ja välillä taakse, sivullekin on hyvä koettaa, jos vaikka osuisi oikeaan.

Yhteenvetona mamman hienot Hauvat <3