... sitähän se agilitykin välillä on. Niinkuin mikä tahansa muukin urheilulaji. Jokainen varmasti tietää miten hirveää on juosta iso kokoinen rakko jalassa.... ainakin jos se on puhjennut. Olin toissa päivänä juoksulenkillä ja jostain minulle täysin tuntemattomasta syystä muutoin älyttömän sopivat lenkkarit hiertävät pidempää matkaa juostessa. Kävellessä ei mitään, juostessa alkulenkistä ei mitään ja sitten yks kaks ne rupeavat hiertämään. Rakko oli tälläkin kertaa iso ja vahingossa vielä repäisin sen auki... Yleensä tästä on selvitty rakkolaastarilla ja vauhti ei ole edes hidastunut. Tällä kertaa laastarit oli loppu ja agility kohta puoliin alkamassa. Ei auttanut muu kuin purra hammasta ja iskeä agilitypopot jalkaan.
Onneksi sentään Wilson oli eilen hirveän hieno. Lämpöä oli enemmän kuin tarpeeksi ja se teki myös Wilsonista pikkaisen hitaamman. Rata oli kerrankin melko helppo ja lähinnä hiottiin muutaman kohdan tekniikkaa ilman suurempia ongelmia. Ja Wilson teki hienosti kaiken muun paitsi renkaan. Se ei sinänsä ole ihmekään, että menee siitä aina ohi. Ollaan treenattu sitä melko vähän ja vauhtia on satalasissa... Wilson ei siis yksinkertaisesti osu eikä uskalla toisaalta yrittääkään. Hitaammassa vauhdissa ei mitään ongelmaa siinäkään, joten lisää treeniä vaan.
Mikä yllätti eilen positiivisesti oli pussi. Pussi on aina aikaisemmin ollut enemmän tai vähemmän mönkimistä, mutta tänään mentiin ihan täysillä. Ja oikeastaan toistojen määrän lisääntyessä vauhtia oli joka kerta enemmän ja treenien lopulla mentiin jo yhtä kovaa kuin putkeen konsanaan.
Wilsonin ja Ennin agilityty ovat jääneet hävettävän huonolle treenille. Onneksi kesä tulee ja lomakin alkaa ensi viikolla. Tavoitteena minulla on kesän aikana opettaa molemmille koirille kepit siihen jamaan, että syksyllä niitä pystyisi tekemään myös radan osana. Ja mahdollisesti sitten Ennin kanssa pääsisi jo starttaamaan ihan virallisissa hyppisluokissakin. Tämän lisäksi tavoitteena treenata estevarmuutta juurikin noilla erikoisesteillä, että renkaat mentäisiin läpi, pituudet yli ja pussiin ihan sukkana. Paljon työtähän se vaatii, mutta mikään ei oo mahdotonta!
Hevosrintamalla näyttää nyt vahvasti siltä, että Iris on minulla liisauksessa ainakin kesän ajan. Iriksen kanssa tavoitteena on tasoittaa muotoa ja siirtymisiä, käyttäytyä hyvin pesupaikalla, oppia menemään kuljetuskoppiin ongelmitta ja nähdä myös vähän maailmaa. Ja tietenkin nauttia kesästä, maastoilla ja pitää hauskaa.
Meidän tuleva viikko näyttää kutakuinkin tältä:
Maanantai: Iris juoksutus / Wilson agility
Tiistai: Iris koulutunti / Wilson tallihommia
Keskiviikko: Iris koulu / Wilson hölkkälenkki
Torstai: Iris este / Wilson tallihommia
Perjantai: Iris koulu / Wilson agility
Lauantai: Iris juoksutus / Wilson tokotreeniä
Sunnuntai: Iris vapaa / Wilson metsälenkki
Ai niin... ei niitä kyyneliä vuodatettu missään vaiheessa.
