Kolmosella niistosokkari, sitten suoraa hilpatusta 4-9. Sen jälkeen edestä-takaa "pujottelua" välit 10-13. Tämän jälkeen valssattiin oikein urakalla koko loppu rata. Ei siis mitään ihmeellistä, vaan ihan perusjuttuja. Kyllähän tämän juokseminen sai sekä minut että Ennin ihan väsyneeksi. Jaloissa tuntuu vieläkin ja Enni nukkui autossa tulomatkalla ensimmäistä kertaa ikinä.
Meillä meni kaiken kaikkiaan tosi hyvin. Tarkkuus oli kohdallaan, vauhtia vähän liian vähän. Toisaalta nämä kulkevat osittain käsikädessä... jos ei ota riskejä tulee vähän virheitä, mutta hidas aika. Suuremmalla riskinotolla saadaan nopeampi aika, mutta virheiden määrä saattaa lisääntyä. Aluksi siis mentiin riskittömästi ja aika taisi olla kutakuinkin 46 sekuntia. Loput kerrat sitten otettiin riskejä. Viimeisellä kerralla laitettiin kaikki peliin ja Enni kulki kuin ajatus... aina viimeiselle valssille asti. Viimeisen valssin kohdalla se rupesi HAISTELEMAAN! En ole hetkeen ollut yhtä ärsyyntynyt. Rata olisi ollut todella hieno, puhdas ja nopea... mutta mitä tekee koira... alkaa haistella melkein viimeisellä esteellä. No vähän se jäi hampaankoloon, mutta jalat eivät enää antaneet periksi yrittää uudestaan. Tai yritettiinhän me, mutta ei siitä enää oikein mitään tullut kun oltiin molemmat niin väsyneitä.
Wilsonin kanssa olisi hauska käydä testaamassa tätä kanssa. Ja meinattiinkin jos vain suinkin keretään niin sännätä ACE:lle itsenäisesti perjantaina ja pilistellä tämä rata pallosalamankin kanssa. Nähtäväksi jää, miten ohjaajan fysiikka kestää silloin ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti