14. elokuuta 2013

Känkkäränkkä

Kun ei suju, niin ei suju. Ratsastus on siinö mielessä yhtä herkkä laji, kuin agilitykin. Hevonen ja koira vaistoavat ohjaajan mielialan todella nopeasti... Ärsyttävän nopeasti. 

Minulla alkoi eilen vakioryhmien pidot ja alku oli tuttuun tapaan melkoista kaaosta. Uusia ratsastajia, uusi maksutapa jne. Kiire jatkui koko päivän, eikä siitä ollut niin helppo luopua sitten, kun nousin hevosen selkään. Iristä ärsytti alusta alkaen ja minua ärsytti kun Iris ei toiminut. Näin jälkeen päin ajatellen, ei se tietenkään toimi, jos yrittää itse väkisin kiskoa ja kiukuttelee hevoselle omaa turhautuneisuuttaan. 

Eli tunti meni siis tapellessa. Iris on hevosena äärimmäisen herkkä ja lähtee heti juoksemaan kättä vasten pakoon, jos käsi on yhtään kova. Tässä vaiheessa joudutaan yleensä oravanpyörään... Iris juoksee, minä pidätän, Iris juoksee kovempaa ja minä pidätän lisää... 

Oikein harmittaa miten tunti menikin niin huonosti. Ensin mietin oliko hevosella joku paikka kipeänä, kun käyttäytyi niin poikkeuksellisesti, mutta enpä usko. Varmasti ongelma oli jälleen kerran satulan päällä.

Tänään lähdetään illalla agilityn jälkeen rauhassa puhtaalta pöydältä anteeksi pyydellen ja toivotaan, ettei hevonen ole edelleen näreissään eilisestä. Pitäkää peukkuja! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti