Minulla on tällä hetkellä niin kamala kiire koko ajan, että päivittely on ollut vähintäänkin huonoa. Me ollaan silti puuhailtu kaikenlaista Wilben kanssa. Maanantaina oltiin agilityssä ja tänään meillä oli pientä radan tynkää. Pussi ja rengas koitu tällä radalla meidän kohtaloksi. Wilson on vielä kovin epävarma renkaan hyppääjä ja hyppää sen vain hitaasta vauhdista... no radalla vauhti oli kaikkea muuta kuin hidasta. Pussi "ongelma" on ainoastaan kokemattomuutta. Wilson oli ennen maanantaita tehnyt kerran elämässään pussia ja heti kun pussin suuta koutsi vähän raotti, mentiin taas häntä viuhuen. Lisää treeniä siis renkaalle ja pussille, ohjautuminen alkoi olla jo yllättävän hanskassa, Wilson irtosikin jo paljon paremmin kuin viime maanantaina. (Pakko myöntää, että me ollaan kyllä ihan oikeasti harjoiteltu puiden kiertoa ja namia ei ole tullut viikkoon kädestä.)
Ennin keppikurssi vaan jatkui. Maanantaina se pujotteli jo kuusi keppiä ihan oikein pelkästään käskyllä kepit-kepit-kepit. Kättä ei siis tarvinnut heilutella ja koira toimi silti. Enni on perusluonteeltaan pikkuisen laiska, joten se nytkin käytti ison osan aivokapasiteetistaan siihen, että se yritti keksiä mahdollisimman helppoja tapoja saada namia kuppiin. Tällaisia yrityksiä olivat mm. ensimmäisen kepin pujottelun jälkeen kupille juoksu, suoraan kupille juoksu, joka toisen kepin pujottelemisen jälkeen kupille juoksu ja ainoastaan viimeisen kepin pujotteleminen. Mikään ei Ennin harmiksi toiminut, joten pieniä herneitä piti rasittaa vielä vähän lisää ja pujotella jokainen väli oikein. Koutsi sanoi, että Enni näytti siltä, että se menee varmuuden vuoksi hitaasti, pysähtyy keppien välissä ja tuumailee, ettei vahingossakaan tee virheitä. Hieno ahne mamma!
Käytiin myös kyläilemässä Wilsonin ja Ennin kasvattajan luona ja rapsuteltavana. Sinne on syntymässä muutaman viikon sisällä pentuja, joita meidät kutsuttiin katsomaankin. En kyllä tiedä kannattaisiko, ettei pentukuume iske. Onneksi Wilsonin railakas pentuaika on vielä hyvin muistissa ja osittain käynnissäkin, niin ehkä se vähän hillitsee pentuhaikailuja... tai sitten ei.
Eilen oltiin pitkästä aikaa shelttilenkillä huiman 12 sheltin voimin. Wilson oli porukan nuorin taas kerran, mutta ei se isommin näyttänyt haittaavan. Vähänhän isompien haukkuminen jännitti, mutta ei mitään kummempia. Nuorempien koirien kanssa tuli hyvät leikit ja vanhemmat oli hyvä jättää omaan arvoonsa. Lenkkiporukasta pidettiin hyvää huolta, sillä Wilson kävi vähän väliä tsekkaamassa viimeisenä tulijan tilanteen. Kukaan ei päässyt siis häviämään yllättäneestä hämärästä huolimatta. Hauskaa oli!
Pahoittelen kuvien puutetta. yritän saada taas Joonasta joku päivä kuvailemaan hallillekin, niin saisitte nähdä päivitetyt aksat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti