28. kesäkuuta 2012

Paikallaan oloa...

On noi koirat vaan niin ihmeellisiä. Ollaan harjoiteltu Wilsonin kanssa enemmän tai vähemmän tosissaan paikka käsky. Onnistumis prosentti ei ole päätä huimannut ja pisin matka minkä olen päässyt pois Ween luota on ollut kaksi askelta. Tuntui ettei koira oikein tajunnut koko touhua ja namit kädessäni veivät voiton joka kerralla. Tässä on ollut viikon verran sellaista lentoa, ettei olla yksinkertaisesti ehditty treenailla minkäänlaisia temppuja, jos lenkkien yhteydessä luoksetulo harjoituksia ei lasketa. Asia on siis hautunut Wilsonin pienissä aivoissa ja näköjään ne kaksi hernettä ovat tainneet osua yhteen mietiskellessä.

Tänään kokeilin paikka käskyä pitkästä aikaa, ensin kahdella askeleella. Wee napittaa paikallaan ja odottaa että tuon sille namia. Wee odottaa kolmen askeleen, sitten neljän, viiden ja lopulta kuuden askeleen päässä. W vaihtoi vielä istuma-asentoakin niin, että on helpompi pönöttää paikallaan. Ilme näytti suorastaan siltä, että "niin mitä ihmeellistä tässä nyt muka on". Kuvasin viimeiseltä kerralta kännykälläni videonkin. Ihmeen kaupalla Wee jaksoi vieläkin odottaa, vaikka väsy alkoikin jo painaa ja haitata keskittymistä. HUIPPU PISKI!


Kuulumisia

Pakko tulla tännekin nyt hehkuttamaan, mutta Wee teki vihdoin kaikki tarpeensa muuallekin kuin pihalle. Tähän mennessä vessaksi ei ole kelvannut kuin parin sentin mittaiseksi ajeltu pihanurmi, mutta tänään iltalenkillä Wilson yllätti positiivisesti. Ehkä piha alkaa olemaan jo niin tuttua, että on syytä laajentaa reviiriä. Oli miten oli, olin jo melkein vaipua epätoivoon, kun vaikka miten käytiin lenkkiä niin silti pidätettiin niin pitkään kunnes kotiviheriön hurmaava tuoksu tuntui nenässä.

Mutta sitten muihin asioihin. Meillä on huomenna Ween viimeiset rokotukset ja mennään tällä kertaa Kuopion Tuhatjalkaan, kun "oma" eläinlääkärimme on kesälomalla. Toisaalta ihan hyvä käydä tsekkaamassa tuo Tuhatjalkakin, jos joskus joutuu päivystyksessä käymään. Toivottavasti ei. 

Dumbo - suuret korvat löytyi omasta takaa joten vain kärsä puuttui.

Viikonloppuna Kuopiossa järjestetään Agirotu 2012, joka on kolmipäiväinen agility tapahtuma. Siellä ratkotaan ilmeisesti ainakin Avoimet suomenmestarit ja oli siellä vissiin vaikka minkä sorttista häppeninkiä. Siellä järjestetään lisäksi koirien pukukulkue ja Wilson on viereisestä kuvasta päätellen meinannut pukeutua norsuksi.





W:n korvat on jo selvästi kevyemmät, kermaviilin tankkaus ja trimmaus toimii!



24. kesäkuuta 2012

Juhannus

Wilson suuntasi juhannuksen viettoon jo keskiviikkona, koska minulla oli silloin niin pitkä työpäivä, etten kehdannut koiraa jättää yksin koko päiväksi. Wilsonin juhannus oli sujunut äitin kanssa allasbileissä ja pikku jätkä oli kuulemma oppinut heti, miten uima-allasta paimennetaan. Molemmat olivat kuulemma kiertäneet hännät töttöröllä uima-allasta ympäri aina kun joku oli mennyt uimaan. Wee oli vielä varmuuden vuoksi vähän pöhissytkin, että uimarit varmasti uskoo olla hukkumatta.

Itse olimme viettämässä juhannusta Vehmerissä kaverini mökillä ja oli kyllä ihan parasta ikinä. Hyvää seuraa, juomaa ja ruokaa. Saunomista aamuin illoin, musiikkia ja jutustelua. I like!

Tänään olo on ollut väsynyt niin meillä kaksijalkaisilla kuin tuolla nelijalkaisellakin. Wilson ei jaksanut edes pissillä käydessään nuuskutella ja laukkailla, vaan töpsötti hyvin raskain jaloin pissille ja sitten takaisin sisälle. Iltahepuleista ei näy tietoakaan.

Minulla alkoi perjantaina kahden viikon loma. Ihanaa kun ehtii viettää hyvin aikaa koiran kanssa. Opettaa sille vähän uusia juttuja ja käydä uusissa paikoissa. Loman jälkeen meillä sitten alkaakin jo vauva-aksa!

17. kesäkuuta 2012

Tavallista...

Meille kuuluu tavallista arkea. Käytiin viikolla shoppailemassa Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälässä ja Wee oli ihan innoissaan kun hyllyt oli niin alhaalla, että Wilsonkin niihin ylettyi ja mikä parasta ne oli täynnä jos jonkinlaisia herkkuja. Mukaan tarttui mm. kahdet trimmaussakset, naudan mahan paloja, kakkapusseja, joissa lukee isolla POOP ja sitten Oscar jauhelihapullia. Wilsonin mielestä näissä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, joten kun oltiin menossa kassalle, huomasin sen suussa jonkun sortin herkkutikun. Wilson oli ilmeisesti omatoimisesti käynyt nappaamassa sen jostain laarista ja tämä herkku päätyi siis myös kassalle, joskin melko kuolaisena.

Trimmaamattomat jättikorvat.

Shoppailu reissun jälkeen parturoin Wilsonin korvakarvat lyhyiksi, kun korvat tuppaavat olemaan ihan liian painavat. Wilson haluaisi oikeasti olla beagle. Toinen korva nousikin parturoinnin jälkeen ihan kivasti, mutta toinen lupottaa edelleen. Saa nähdä kuis käy. Toivottavasti ei jouduta liimailu puuhiin. Saattavathan nuo tuosta vielä nousta, kun jostain olin lukevinani, että maitohampaiden lähtöön saakka tilanne muuttuu.

Tässä kynityt...








12. kesäkuuta 2012

Hui kauhistus!

 
Puh PUH PÖH!
Meillä tämän päivän sana on ollut "hui". Joka asialle pitää pöhistä ja puhista häntä töttöröllä. Tänään hurjia asioita ovat olleet mm. iso kivi, ruohotrimmeri, korkokenkäinen nainen, tytöt skootterin päällä ja mikä parasta rusakon haju. Rusakkoa ei sinänsä tarvinnut pelätä ollenkaan sen juostessa ohi, mutta vitsi kun Wee tuli nuuskineeksi sen jälkiä. Puhinasta ei meinannut tulla loppua ja omistajaakin vähän jo nauratti. Mitenköhän tuollaiseen turhaan haukkumiseen pitäisi yleensä reagoida... kuuluu tietty ikään, mutta ettei jäisi päälle? Komentaako haukkumisesta? Ollako välittämättä? Rauhoitellako? Olen itse antanut Ween puhista ja katsella niin kauan, että on itsekseen rauhoittunut ja sitten kehunut ja palkannut.

VUH!

11. kesäkuuta 2012

Viikonloppu

Wilson ja Pyry

Meillä oli lauantaina vielä muutakin ohjelmaa tokon lisäksi, kun suunnattiin vierailulle Wilsonin kasvattajan Maarikan luokse. Keli oli hyvä ja Wilson pääsi juoksemaan isolle pihalle shelttiuros Pyryn kanssa. Vähän Weetä aluksi jännitti, mutta pian oltiin jo täysillä menossa mukana. Kotiin viemisiksi saatiin Wilsonin mielestä ehkä paras juttu ikinä... nimittäin ydinluun pala. Tässä vähän kuvia:


omnomnom...

Sunnutaina suunnattiin sitten heti aamusta mökille Vehmasmäkeen. Sunnuntain satoi melkein koko päivän, joten päivä meni sisällä remonttihommia tehdessä ja koirien nujutessa keskenään. Onneksi maanantai oli heti aamusta aurinkoinen ja lämpötilakin nousi pariin kymmeneen asteeseen. Maanantai oli taas hurjaa juoksemista ja pääsipä Wee ensimmäistä kertaa tutustumaan agilityn ihmeelliseen maailmaan, kun muistuteltiin Ennin kanssa vanhoja taitoja Ikeasta ostetun lastenleikkiputken kanssa. Lopulta Wilson siis meni jo pyydettäessäkin putkeen ja tomerana vaikkei pyydettykään. Kuvat kertovat taas paremmin:



Pitääks täältä tulla poiskin?

Äiti ja poika!
 
Ai, mä saan siis namia kun kävelen ton jutun läpi. SOPII!




9. kesäkuuta 2012

Tokon SM-kisat

Toko hulinaa.

Suunnattiin tänään heti aamusta Wilsonin kanssa yhdessä Hetan ja yorkkinarttu Kikin kanssa katselemaan ja ihastelemaan tokon SM-kisoja. Kilpailut järjestettiin sopivasti Kuopiossa ja sääkin vielä oikein hemmotteli katsojia. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta ei kuitenkaan ollut liian kuuma. Ennen kuin oltiin ehditty edes kisapaikalle oli Wilson istunut jo muutaman  liikenteenohjaajan sylissä ja rapsutettavana. Voitte vain kuvitella sitä ihailun määrää, kun koira ihmiset ovat kasaantuneet yhteen ja sitten sinne taapertaa pieni pörröinen pentu. Wilson ei ollut onneksi moksiskaan vaan jakoi huomiota kaikille sitä haluaville - niin koirille kuin ihmisillekin.

Toko hulinaa.

Seurailtiin siinä aikamme ilmeisesti voittajaluokkaa ja hienoltahan se meno näytti. Ei sillä, hienolta näyttivät myös ne ALO-luokan suoritukset. Ei voi kuin ihailla koiran ja ohjaajan yhteistyötä, kun tuollaisen hälinän keskellä koira pystyy täysin keskittymään siihen mitä tekee ja mitä ohjaaja pyytää. Suurimman vaikutuksen ehkä teki sellainen liike, missä koira jäi itsekseen pitkäksi aikaa riviin makaamaan toisten koirien kanssa. Ohjaajat menivät teltan taakse piiloon, eikä yksikään koira hievahtanutkaan. Erityisesti silmiin pisti yhden borderin työskentely, joka ei koko suorituksen aikana edes vilkaissut sivuilleen vaan tuijotti herkeämättä telttaa ja odotti omistajaansa. WAU, sanon minä.

Tuomari W. Ilson
Wilson aiheutti katsojissa myös pientä hilpeyttä, kun se istua nakotti kehän laidalla ja näytti tietävän tasantarkkaan mitä koirien kehässä kuului tehdä. Wilson taisi olla kaikista kriittisin tuomari. Tämän pönötyksen ikuisti muutamankin ihminen kameralleen ja yksi ilmoittautumisia ottavista toimihenkilöistä vitsailikin, että oletteko te kehään menossa.Kaiken kaikkiaan Wilson käyttäytyi niin kuin pienen reippaan koiran kuuluukin. Hännän heilutuksella ja äärettömällä kiinnostuksella. Hienoa oli myös huomata, että vaikka nähtävää oli kamalasti, kanan voima oli kaikkea suurempi ja sitä kannatti tulla hakemaan ja sen eteen kannatti vähän istua ja maatakin.

7. kesäkuuta 2012

Wilsonin rusketus vinkit!

Wilsonin auringonotto vinkit kaikille komeille uroksille:

1. Tarkasta piha, kissojen ja tyttökoirien varalta...

2. Hätistä häiriköivä paparazzi....
3. Tarkista auringon paistosuunta ja aloita selästä...
4. Muista kääntyä välillä, ettei turkki pääse palamaan.

5. Asento kokeneille auringonottajille, hännän asento on tärkeä!

 Ei meillä muuta tällä erää.

6. kesäkuuta 2012

Yksinoloa ja lenkkeilyä

Istumakuva?
Alku viikko on lähtenyt meillä käyntiin Wilsonin mielestä tylsästi. Minä olen ollut vuorotellen pääsykokeissa ja töissä ja W joutunut keksimään tekemistä kotona itsekseen. Tänään kun tulin töistä, Wilson oli tehnyt nenäliinasta "lumisade" origamin ja kuljettanut minun yhden kengän makuuhuoneeseen parempiin maisemiin. Sallittakoon tämä pieneltä koiravauvalta. Mitään oikeaa tuhoa W ei onneksi ole tehnyt. Kongi ja naminoppa taitavat ainakin toistaiseksi riittää yksinoloajan aktivoijiksi. Huomaa kyllä, että uni on itsekseen ollessa maistunut, kun sai vaikka miten riehuttaa ja lenkittää, ennen kuin väsähti ja rauhoittui nukkumaan.

Kaunis muotokuva?
 Käytiin tänään vähän pidemmällä (Wilsonin tahdilla n. 15 minuuttia) lenkillä ja nähtiin Wilsonin mielestä jotain ihan kamalaa. Kissa valjaissa! Pentu ei meinannut uskoa todeksi, että Kissa seisoi Hänen lenkkipolkunsa varrella, vaikka ennen niitä on näkynyt vain tallilla. Kissa oli onneksi tottunut koiriin ja antoi Wilsonin nuuskia itseään. Hetken aikaa epäluuloisesti nuuskien ja kurkotellen Wilson olisi tietty tapojensa mukaan halunnut pistää leikiksi... Kissa ei ikävä kyllä ymmärtänyt mitä pyllyn pystyyn nostaminen ja hännän heilutus tarkoittaa, Wilson joutui siis tyytymään lenkin jatkamiseen leikin sijasta.

Puuhastelua lehtipiilon kanssa
Kotipihassa ajattelin päästää Wilsonin vielä vähän juoksemaan vapaana. Pentu ampaisi taas sellaisella vauhdilla menemään, että ehdin jo katua sen vapaaksi päästämistä. Ajattelin, että en saa sitä taas koskaan kiinni... MUTTA vihelsin ja kutsuin Wilsonia nimeltä, poika seisahtui ja ampaisi samanlaista kyytiä hakemaan namia. Kiitos ja ylistys Ennin koirakoulu! Sama toistui useita kertoja, eikä Wilson miettinyt kertaakaan luoksetuloa muutamaa sekuntia kauempaa. Toki välillä hepuli sai voiton ja Wilson painoi suoraan minusta ohi, mutta teki saman tien uukkarin ja tuli hakemaan kanansa. Kyllä oli helppo hymyillä, kun tultiin takaisin sisälle!

"Pitää alkaa keräämään varaenergiaa viikonloppua varten"
Viikonloppuna meillä onkin yhtä ja toista aktiviteettia, pitäisi vain osata päättää missä kaikkialla halutaan käydä. Lauantaina olisi kahdet ratsastuskilpailut toiset tallin omat harjoituskisat ja toiset n.200 ratsukkoa käsittävät estekansalliset Sorsasalossa. Sorsasalon kansalliset onneksi jatkuvat vielä sunnuntainakin, että jos säästäisi sen sitten sinne. Lauantaina ollaan myös luvattu mennä kyläilemään Wilsonin kasvattajan Maarikan luokse. Ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi olisi vielä Kuopiossa Tokon SM-kisat (la-su), joihin ainakin ollaan menossa muita koiria vilkuilemaan ja ottamaan oppia tokotaitajilta.

3. kesäkuuta 2012

Loppuviikon kuulumiset!

Huh, kun on ollut pitkä tauko kirjoittamiseen. Syy on yksinkertaisesti se, että vauhti on ollut niin hurja. On ollut niin paljon velvollisuuksia ja menoja, että ei vain ole ehtinyt istua aloilleen... saati sitten ottaa kuvia. Olenkin miettinyt, että pitää käydä ostamassa joku perus digikamera, joka vois sitten olla kokoajan matkassa. Järkkärillä tietty saa hienoja kuvia, mutta sen on pirun työläs kantaa joka paikkaan. Tässä kuitenkin kuulumisia loppuviikolta:

Torstaina meille tuli kylään Venla ja Netta-sheltti. Vauhti oli alusta asti kohdillaan ja riekkuminen hirrrveen hurjaa. Netta osasi leikkiä hienosti pennun kanssa, eikä hermostunut vaikka Wilson roikkuikin koko ajan turkissa. Wilson toisaalta leikki vähän epäreilusti sen jälkeen, kun se keksi ettei Netta mahdu sängyn alle. W kävi aina oven raossa kurkkaamassa ja kun Netta lähti perään, se juoksi aina sängyn alle näyttämään hampaitaan. Kun Netta väsähti odottamaan pentua pois sieltä, Wilson tuli perässä toiseen huoneeseen ja juoksi sitten taas takaisin piiloonsa.

Perjantaina meillä oli sitten vuorossa eka eläinlääkäri keikka ja rokotukset. Käytin Wilsonin Kuopion Yksityisellä Eläinlääkäri asemalla Puijonlaaksossa. Ollaan käytetty Enniä aina tuolla ja hoito on ollut joka kerta aivan loistavaa. Ajan on saanut aina silloin kun on ollut tarvis ja silloin kun Enniltä halkesi kynsi, eläinlääkäri otti meidät vain johonkin väliin, vaikka aikoja ei olisi ollutkaan. Wilsonkin käyttäytyi paikan päällä tosi reippaasti ja tottakai kaikki hoitajat ja lääkärikin, olivat W:n mielestä ykkösjuttuja, joita olisi pitänyt päästä moikkaamaan. Eläinlääkäri kehui Wilsonin turkkia kauniin väriseksi ja tosi paksuksi ja totesi W:n terveeksi. Rokotusta Wilson ei varmaan edes huomannut ja eläinlääkäri oli edelleen tosi kiva senkin jälkeen. Saatiin sieltä samalla kotiin tuomisiksi näytepaketti Hill's:sin Science Plan kuivanappulaa ja märkäruokaa. Märkäruoka meni parempiin suihin Ennille, kun Wilsonia suorastaan puistatti koko ruoka. Saa nähdä kuinka käy tuon kuivan kanssa, kun päästään sitä maistelemaan.




Lauantai-illasta töitteni jälkeen otettiin taas suunnaksi Vehmasmäki ja mökki. Koko lauantain oli satanut, eikä sateelle näkynyt loppua. Se ei kuitenkaan estänyt Wilsonia ja Enniä leikkimästä. Wilson oli saanut hurjasti rohkeutta ja lisää vauhtia viime kerrasta ja uskalsi nyt leikkiä Ennin kanssa täysillä myös ulkona. Oppipa Wilson illalla "hienon" uuden tempun: kuinka-sängylle-hypätään-patjan-päältä. Yönsäkin oli kuulemma nukkunut poistumiskehoituksista huolimatta onnellisena pää tyynyllä. Aamulla sää oli jo selvästi parempi ja päästiinkin tekemään myös pihahommia. Itse vietin koko aamupäivän kääntämällä kasvimaata ja istuttamalla sinne porkkanoita, kesäkurpitsoja ja kahta erilaista salaattia. Wilson toimi tottakai myös puutarhurina auttamalla kaivamisessa ja rikkaruohojen tonkimisessa. Viimeisen silauksen W antoi kasvimaalle ottamalla torkut kostean mullan seassa. En ollut enää varma omistanko sittenkin musta-harmaan sheltin vai sitten todella likaisen merlen. Pääasia, että koiralla oli tosi kivaa!

Lisäys: Unohdin ekalle kerralla kirjoittaa, että keksin vihdoin miten opetan Wilsonille tänne-käskyn. Käytin mökillä Enniä hävyttömästi hyväkseni ja pyysin Ennin tulemaan luokseni ja kutsuin myös samalla tavalla Wilsonia. Eiköhän kumpikin koira tullut täyttä kiitoa namia hakemaan, vaikka W ei ole koskaan sitä tehnyt noin napakasti. Tehtiin monia toistoja ja välillä Wilson reagoi jopa Enniäkin nopeammin. Niin se vain vanhempi koira opettaa nuorempaansa. Kiitos Enni tästä!

Sunnuntai-ilta onkin sitten mennyt nukkuessa ja uutta virtaa kerätessä. Enni onnistui aika tehokkaasti imemään pienestä kaikki energiat. Noh... huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. Suunnataan huomenna mm. tallille, jos vain ei sada kaatamalla. Wilson lähtee myös yökylään Ennin ja vanhempieni luokse, koska minulla on tiistai aamusta ja oikeastaan koko päivän pääsykokeet. Jaiks!

Ai niin, Wilson täytti lauantaina kolme kuukautta eli 12 viikkoa. Painoa on nyt kertynyt 3,2kg, korkeudesta ei ole mitään tietoa. Wilson näyttää kuitenkin tällä hetkellä kasvattavan pelkästään jalkoja ja häntäänsä :D