Keppivideo

VIDEO

Käytiin eilen Wiiksonin kanssa treenaamassa itsenäisesti keppejä. Videolla muutama viimeinen toisto, joissa Wiikku oli jo vähän väsy. En tietenkään tajunnut ottaa videota heti, vaan vasta sitten, kun Wilson oli jo tehnyt paremmat kepit kuin koskaan... Ja eihän se niitä enää uudestaan tehnyt, mutta hyvältä tämä jo silti alkaa näyttää.

Onnistuneita toistoja tuli reilusti enemmän kuin epäonnistuneita ja lelu palkkana toimi yllättävän hyvin. Viimeksi kun palkkasin lelulla kepeillä, Wilsonin keskittyminen meni oikeastaan kädessäni olevan narun kyttäämiseen. Tänään Wilson kuitenkin jo ymmärsi, että lelu tulee vasta siinä vaiheessa, kun kepit on suoritettu. Lelu antoi mukavasti vauhtia kepittelyyn ja tämän takia myös niitä virheitä tuli aina välillä tuossa muutamalla viimeisellä kepillä.

Positiivinen asia keppitreenissä oli tänään ehdottomasti se, ettei keppien alussa tullut kertaakaan sisääntulo virhettä. Toki lähtökulma oli helppo ja sisäänmeno tehty helpoksi koiralle, mutta aikaisemmin tästäkin kulmasta on tullut virheitä vauhdin kasvaessa. Nämä olivat semmoiset hyvän mielen treenit!

Lisäksi Wilson toivottaa kaikille hyvää vappua! Ja vaikka sää ei tänään hymyilekään, niin ehkä näille kuville voi vähän hymyillä?

Parhaan kamun kanssa

Kontaktipohdintaa

Varoitan jo heti alkuun, ettei tällä tekstillä ole välttämättä päätä eikä häntää. Oltiin eilen jännän äärellä treeneissä, kun pohdittiin Wilsonille parasta kontaktin suoritustapaa. Olisihan 2on-2off varma varsinkin ykkös ja kakkosluokkiin, jossa ajalla ei vielä ole niin paljon merkitystä. Juoksukontakti kiehtoisi nopeutensa vuoksi ja rasittaisihan se koiraa paljon vähemmän.

Tehtiin treeneissä ensin keinua, jossa ollaan vasta alkeisopeissa. Tänään tehtiin keinusta vain kivaa mestaa, josta saa paljon namia ja lopulta Wilson olisi suihkinut menemään sitä vaikka ees taas. Keinun varmuus on siis todellakin kasvanut, eikä liike jännitä enää juuri ollenkaan. Pitää vain varovasti edetä, jotta säikähdystä ei tulisikaan. Siitä tulee kyllä tosi hyvä.

No sitten nämä muut kontaktit ja lähinnä ehkä A-este. Wilson tekee tällä hetkellä A:lle pysärin, mutta ei vielä hallitse kehoaan kovin hyvin kovassa vauhdissa, joten pysähtyminen vähän venyy. Harri otti muutamalta A:lta videota, jonka sitten näytti minulle hidastettuna. Videon tarkoituksena oli näyttää lähinnä, mitä juuri ennen pyähdystä tapahtuu ja miksi koira pysähtyy askeleen liian myöhässä. Video kuitenkin toimi aivan äärettömän hyvin muistutuksena siitä, millaiseen rääkkiin koiran etupää joutuu kontaktille pysähtyessään (ja nyt puhun varsinkin A-esteestä). Minua harmittaa, ettei minulla nyt ole sitä videota teille näyttää, mutta joka tapauksessa koiran koko etupää sai todella kovan tällin, kun täydestä vauhdista tehtiin pysähdystä. Varsinkin lavat ja ranteet olivat kovassa työssä, kun koko koiran paino tulee monin kertaisena vauhdista johtuen niiden päälle.

Tästä lievästi järkyttyneenä olin entistä varmempi siitä, että en halua ainakaan A:lle pysäriä vaan juoksukontaktin. Miten se sitten opetetaan, oli seuraava kysymykseni Harrille. Tapoja on kuulemma monia, mutta koska meillä oli pysäri siellä jo taustalla, niin ajattelimme lähteä hyödyntämään sitä. Pysäri kontaktille, josta ihan tosi nopea vapautus. Tämä ei kuitenkaan lähtenyt oikein  onnistumaan, sillä Wilson yritti hypätä aina vain korkeammalta pysähdyskohtaan, jolloin pysähtyminen ei luonnollisesti onnistunutkaan. Vaihdettiin siis tekniikkaa tai lähinnä annettiin koiran hoitaa.

Harrin mukaan jokaisella koiralla on oma tyypillinen tapansa tehdä asioita ja hänen mielestään juuri näitä luonnollisia liikemalleja olisi tärkeää hyödyntää myös koulutuksessa. Mitä siis teimme? Annoimme koiran rytmittää kontaktin niin kuin se sen itse parhaaksi näki. Ohjaajana käskytin sen vain kiipeämään A:lle ja tämän jälkeen putkeen. Harri vieressä analysoi, mitä Wilson sitten tekee. Huomion arvoinen asia oli tietysti se, että kertaakaan ei tullut kontaktivirhettä, koiran suoritusvarmuus parani ihan hetkessä ja sen lisäksi Wilson teki ihan yllättävän hyvin rytmitetyt juoksukontaktit. Harrin mielestä juoksuA olikin Wilsonilla veressä ja sille todella luonnollinen tapa suorittaa este.

Tästä eteenpäin vain jatkojalostetaan tuota, minkä koira jo luonnostaan tekee melko hyvin. Tarkoituksena saada koira juoksemaan alas asti täysillä, jolloin kaiken maailman hyppelehtimiset jäävät pois. Katsotaan mitä tuleman pitää.

WiiksoninWiikko

  Tällä viikolla ollaan puuhailtu kaikkea ihan tavallista!

Ollaan paistateltu auringossa...

Leikitty ihan parhailla leluilla, kuvassa Pöltsi ja Pöltsin äiti

Hoidettu kissan raapimaa silmää, johon ei onneksi tullut säikähdystä suurempaa.

Nukuttu nenä kiinni patjassa...

Nukuttu mamin sylissä...

Ja näytetty nukkuessa ihan dorkilta

Treffattu kissaa, joka ei kylläkään ollut tuon aiemman silmäoperaation syypää...

Harjoiteltu kontakteja kotikonstein

Nukuttu vierekkäin...

ja nautittu rennosta sunnuntaista!

Keskiviikko 9.4.2014

Viime keskiviikon treeneissä tehtiin tämän näköistä rataa omalla ohjaussuunnitelmalla. Tai siis ensimmäisellä kerralla koitettiin omaa ja toisella kerralla Harri kertoi joitain kohtia, missä jokin toinen ohjaus olisi mahdollisesti parempi. 

Oma ratasuunnitelmani meni kutakuinkin näin:

1-2 suoraan lähdöstä, onnistui.

2-3 takaakierto, koira haki esteen takaa hyvin.

3-4 valssi, tämä toimi ihan hyvin, mutta sitten tuli kiirus tuonne vitoselle, koska olin itse esteen toisella puolella. 

5-6 backflip, täytyykö edes kertoa. Ei sujunut, koska olin myöhässä, eikä koira ole kyseistä ohjauskuviota ihan kauheesti ees treenannut. Kaksi ekaa yritystä painettiin suoraan tuohon putkeen, eikä koira edes vilkaissut punaisena rääkyvää ohjaajaa. 

7-8 takaakierto, onnistui, mutta putkeen irtoamisessa vähän hapuilua. 

9-10 persjättö, kerkesin!

11-12 valssi, toimi.

13-15 kilpajuoksua, olin pahasti pahasti myöhässä. Putken tukiopetus ei kannata.

16 takaakierto, käskytys myöhässä, koira juoksi koko esteen ympäri...

17 joku ohjauskuvio riippuen siitä, miten myöhässä olen, jos suunnitelma on tällainen niin kai tuon jo tietää miten sujui... No ei sujunut! :D

18 pysäri A, koikkaloikka A tarvitsee treeniä - paljon.

19-20 haipakkaa maaliin, Koska aalla joutui antamaan tukiopetusta, olin taas myöhässä... 

Ja sitten kuinka se olisi kannattanut tehdä ja kuinka me sitten lopulta myös tehtiin se! 

Kolmoselle pakkovalssi, josta koiran heitto putkeen. Valssaamaan putken päähän, jotta koira ei luukuta väärään putkeen esteen sijasta. Toimi ihan sairaan hyvin, eikä tullut edes kiire. Tästä jatkettiin sitten aikaisemman suunnitelman mukaisesti kahdelletoista ja lähinnä koiran tukiopetus lopetettiin, jolloin minulla oli enemmän aikaa juosta. Minulla siis on paha tapa saatella Wilsonia liian pitkälle, jolloin ollaan samalla lähtöviivalla putken päässä ja tietäähän sen, kumpi voittaa.

Tukiopetusta vähennettiin myös tuossa luukutus pätkällä 13-16 ja yhtäkkiä olinkin hyvissä ajoissa kierrättämässä koiraa esteen taakse. Wilson ei kyllä edelleenkään kestä takaakierrosa minun liikettäni, joten sitä pitää treenata, Wilson siis herkästi kiertää koko esteen, jos minä liikahdan yhtään esteestä pois päin seuraavalle esteelle päin. Seitsemälletoista olisi pitänyt tehdä sylivekkijaakotuksella, mutta se ei oikein luonnistunut ja oikeastaan se oli ainut virhe, mitä tehtiin sitten viimeisellä kerralla. Treeniä siis siihenkin lisää, sillä Wilson herkästi lopettaa hyppäämisen ja minun liikkeeni pysähtyy esteen luokse. Ja sitten tuo A, voi A A... mitähän sille keksittäisi. Harri analysoi ongelmaksi sen, että Wilson ottaa jossain siellä A:n puolessa välin katsekontaktin minuun ja sitten vaan loikkaa, eikä malta mennä alas asti keskittyneenä. Pitänee sheippailla sitä katsomaan eteenpäin eikä minuun ja sitä juoksuA:takin pitäisi jossain vaiheessa testailla.

Kaiken kaikkiaan hurjan onnistuneet treenit ja vaikeuksien kautta voittoon. Aluksi ylitsepääsemättömät jutut onnistuivat lopussa ja koira osaa jo melkolailla paljon!

Urheilevan koiran kotihuolto -luento

Me oltiin Wilsonin kanssa tänään Kataisen Sannan pitämässä koulutuksessa, jossa käytiin läpi urheilukoiran arkea ja harjoiteltiin myös rentouttavan kotihieronnan tekoa. Itseäni aihe kiinnosti ihan hirveästi, koska olen harkinnut fysioterapeutin paperit saatuani jatkavani myös eläinpuolen fyssariksi.

Aluksi luennolla keskusteltiin koiran ruokinnasta ja verryttelystä ennen kisoja sekä kisojen jälkeen. Muutamia pointteja nostaakseni otteita luento muistiinpanoista:

Ruokinta ennen kisoja:
- aamupala olisi hyvä syöttää koiralle 6-8 tuntia ennen starttia, mikä joissakin tapauksissa tarkoittaa yösyöppöilyä. Koiran maha ei saa olla täynnä kisasuorituksen aikana!
- Ennen kisoja koiran olisi hyvä saada energiapitoinen ruoka, jonka annoskoko ei kuitenkaan ole hurjan suuri. Paljon rasvaista lihaa, kananmunan keltuaista ja öljyä.
- Muista koiran nesteytys ennen kisoja. Nesteytys esimerkiksi elektrolyyttiliuoksella n.4-6h ennen starttia.


Alkulämmittely:
- 20-30 min.
- Aluksi reipasta kävelyä, niin että koira ravaa rennosti
- Lopuksi vähän hölkkää, jotta koira pystyy ravaamaan  reippaammin
- Kun itsellä on hiki alaselässä, koirakin on yleensä lämmin.

Loppulämmittely:
- Todella tärkeää!
- Heti suorituksen jälkeen 300-500m.
- Muista nesteytys!
- 2h sisällä vähän pidempi rauhallinen lenkki ja proteiinipitoinen ruoka, jotta palautuminen lähtee kunnolla käyntiin



Puolet ajasta käytettiin sitten koirien hieromiseen ja otteiden harjoitteluihin. Hieroimme kaverien koirat, jolloin pääsimme kopeloimaan vierasta koiraa, jonka lihaksisto on myös vieras. Hieroin itse borderterrieri herran, joka olisi ollut kaikkialla muualla mielummin kuin hierottavana. Koiran lihaksisto tuntui ihan erilaiselta, kuin mitä Wilsonin ja myös jumit olivat eripaikoissa, kuin mitä Wilsonilla yleensä.

Tärkeää hieronnassa oli muistaa kuunnella ja seurata koiraa. Koira kertoo hyvin nopeasti, mikä tuntuu siitä hyvältä ja mikä ei. Liian hiljainen hieronta saa koiran kyllästymään ja vastaavasti liian voimakas tuntuu ikävältä. Sopivan voimakkuuden löytää kokeilemalla ja harjoittelemalla. Mielummin kuitenkin aluksi varovasti, kuin heti liian voimakkaasti.

Kaiken kaikkiaan luento oli todella antoisa ja opettavainen. Sain taas paljon uusia niksejä koiran hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja toisaalta paljon ajattelemisen aihetta siihen, miten jotkut ihmiset jättävät koiransa huoltamatta. Koira kuitenkin antaa kaikkensa agilityradalla, joten omistajan pitäisi muistaa olla reilu koiraansa kohtaan, eikä jättää sitä esimerkiksi lämmittelemättä.