29. maaliskuuta 2013

Pakko valssata

Seuraavaksi olisi taas luvassa keskiviikon treenipostaus. Wilsonin vuoro oli tänään ja kisaradan jälkeen tunnelmat oli vähän ristiriitaiset. Ei osattu siellä mitään, koira ei ollut hanskassa, miksi osattaisiin täälläkään mitään. Vielä kun rata oli tosi tekninen pyörittely ja sisälsi RENKAAN. Sanna sitten vähän psyykkasi meitä ennen radalle lähtöä ja käski elää hetkessä. Sillä mitä oli tapahtunut, sillä mitä tulee tapahtumaan, ei ole mitään väliä... eletään tässä suorituksessa. Ja mehän elettiin ja me mentiin kauheen hienosti.


Ja jotta saisitte jotain selvää tästä ratapiirrustuksesta. Seuratkaa ensin mustaa viivaa, sitten ruskeaa, sitten punaista ja lopuksi sinistä. Ykkös esteelle pakkovalssi ja takaisin tullessa samalle esteelle pakkovalssi jaakotuksella. Sitten takaa kierto, takana leikkaus. Suoralle putkelle tiukka putkijarru. Taas pakkovalssi valssi ja sitten pyörittiin kuin väkkärä ja lopuksi koiran kanssa kilpaa putkille.

Hyviä pointteja radasta:
1. Pakkovalssi onnistu hienosti.
2. RENGAS
3. Takana leikkaus onnistui just niinko piti.
4. Putkijarru toimi ja tuli tiukkoja käännöksiä.
5. Koira oli hanskassa ja kuunteli kerrankin.

Sitten niitä kehityskohteita:
1. Mitä meidän paikka käskylle on tapahtunut!
2. Juoksukisassa jään auttamattomasti viimeiseksi, joten irtoominen!
3. Radalla haukkuminen ois kiva saada kuriin, mut turha toivo kai :D

Lisäksi käytiin eilen treenaamassa itsenäisesti Hukka-Hallilla molempien koirien kanssa. Ennillä oli vuorossa vähän keppejä ja kontakteja. Se teki 12 keppiä puhtaasti ja ihan intopinkeenä. Huisin mahtavaa. Vielä mahtavampaa oli se, että pyysin sen ekaa kertaa kiipeemään aalle, niin se syöksy sinne yhtään aristelematta, ihan into pinkeenä! Kontaktit on niin Ennin juttu!

Wilsonin kanssa vähän sama ohjelma. Keppejä, vähän kontaktien alastuloja ja hyppytekniikkaa. Wilson kepittelee jo tosi mallikkaasti aina kun malttaa. Se kyllä tietää mitä sen pitää tehdä, mut välillä hepuli yllättää ja säntää täyteen vauhtiin kepit unohtaen. Wilsoninkin kanssa saatiin kuitenkin 12 keppiä puhtaasti useampia kertoja. Mahtava vauva minulla.

Loppuun vähän vielä koostetta meidän itsenäisistä treeneistä, kahdelta eri kerralta.


25. maaliskuuta 2013

Tärkeissä töissä

Wilson oli tänään toimittamassa tallikoiran tärkeää virkaa. Työn kuvaan kuului mm. lasten viihdyttämistä, paikkojen haistelua, tyttökoiran liehittelyä ja tottakai reviirin merkkaamista. Täydellistä pikkukoiran elämää siis. On niin äärettömän helppoa omistaa koira, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Ei tarvitse miettiä voiko sen ottaa jonnekin tai että onko se hankalaa, sillä Wilson on aina menossa mukana. (Asia erikseen jos vierailupaikassa ei koiria jostain syystä saisi olla.) 

Tänään Wilson ihastutti lapsia "PUM" tempullaan ja parasta lasten mielestä oli, kun namin avulla Wee totteli myös heitä oikein mallikkaasti. Testailin tänään myös vähän paikka-käskyä ja sitä tosiaan pitää treenata. Se on jäänyt vähän heikolle treenille ja siitä on alkanut tulla aksassa pikkuhiljaa ongelma. Vielä se ei varasta, mutta nousee jo seisomaan ja nykii lähtövalmiina. Treeniä vain lisää.

Treeneistä puheen ollen meidän juoksukausi on nyt korkattu. Käytiin eilen juoksemassa puolen tunnin lenkki. Kunto on melkolailla heikossa kunnossa, enkä ole juoksua aiemmin edes harrastanut kunnolla... toivottavasti tämä alkaa äkkiä kohota, niin päästään pidemmällekin lenkille. Tämä viikko näyttää meidän treenien osalta tältä:

Ma: Lihaskuntoa + venyttely kotona
Ti: Ratsastus + hölkkälenkki
Ke: Kuntosali (kädet) + agility Wilsonilla
To: Kuntosali (jalat) + hölkkälenkki
Pe: Vapaa (Pakollisia koiran lenkityksiä lukuunottamatta) 
La: Hölkkälenkki
Su: Vapaa  (Pakollisia koiran lenkityksiä lukuunottamatta) 

24. maaliskuuta 2013

Möllikisat

Eilen startattiin ensimmäistä kertaa ikinä ACE:lla järjestetyissä möllikisoissa. Menin molemmilla miniluokassa, vaikka medejähän nuo oikeasti ovat. Enni oli taas alusta asti hyvin messissä... häntä heilui ja intoa riitti. Radalla oli vain neljätoista estettä... Enni meinasi mennä renkaasta ohi, mutta hyppäsi sittenkin... tultiin lopulta puhtaasti maaliin. Hyvä me! Ennin lopullinen sijoitus oli ainakin minulle suuri yllätys, sillä se oli voittanut luokan ainoalla nollaradalla... Kotiin tuomisiksi uusi heijastin panta ja luita.

Wilsonin kanssa radalla lähtö oli näin jälkeen päin ajateltuna virhe. Se joutui hyppäämään mini korkeutta, vaikka se on vasta muutaman kerran mennyt sitä treeneissä. Vähän jännitti, ei oikein jaksanut keskittyäkään. Rengas on ollut treeneissä melko varma, eilen ei ollenkaan. Sähläystä puolin ja toisin. Noh... tiedetäänpä että vielä on paljon opittavaa ja pieni mikä pieni. Ei meillä mikään kiirus ole ja saatiinpahan kokemusta kisatilanteesta. Hepuli mikä hepuli :D

Tässä kuitenkin videoidut radat, nauttikaa Ennin radasta (huomatkaa ohjaajan ihmeellinen ohjauskuvio takanurkassa) ja älkääkä ottako Wilsonin rataa liian tosissanne... me vasta harjoitellaan :D



20. maaliskuuta 2013

Yks,kaks,kol - kaks, kaks, kol - kol, kaks kol...

Tänään mentiin Ennin kanssa Acelle ohjattuihin Tiian oppiin. Tiia oli tehnyt meille yksinkertaisen tekniikka treenin... Vain valsseja. Mutta entäs sitten, kun tekniikka ei olekaan ihan niin hallussa kun sitä luuli? Ero kuivaharjoittelun alkupäässä ja loppupäässä on kuin yöllä ja päivällä. Olisi ollut hauskaa ottaa videota itsestään pyörimässä ilman koiraa valssia. Tanssilta se tänään kyllä näyttikin, kun rata oli tällainen.


Jokaisen esteen väliin siis valssattiin. Radan olisi pystynyt suorittamaan periaatteessa kymmenellä askeleella... Ihan varmaan... Kuivaharjoittelussa mentiin aluksi ihan normaalisti, sitten ilman käsiä ja hiottiin ja hiottiin. Lopulta valssi alkoi olemaan melko jouhevaa eikä tönkköä. Tänään agility muistutti tanssia enemmän kuin koskaan... harvoin treeneissä joudun laskemaan päässä "ykskakskol, kakskakskol, kolkakskol..." Kannattaa koittaa, jos vaan yhtään kiinnostaa. Helppo rata rakentaa vaikka itsekseen treenatessa. Wilsonin kanssa ollaan menossa testaamaan perjantaina.

No mutta sitten itse tanssipartneriin. Enni oli jo heti alusta asti jotenkin ihan eri fiiliksellä liikenteessä. Alkulämpässä se sai kunnon pentuhepulit (!), joita se ei ole saanut varmaan vuoteen kertaakaan. Hyppi ja pomppi ja murisi ja ärisi. Mamman mielestä Enni oli jo tässä vaiheessa ylittänyt itsensä... No sitten valssaamaan, eihän se ihan irronnut ja askeleita tuli vähän enemmän kuin se kymmenen. Vauhtia oli kuitenkin tosi kivasti Enniksi. Eihän se vieläkään mikään kuuraketti ole, mutta selvästi jo innokkaampi kuin parina edellisenä kertana. Tärkeintä oli, että Enni näytti nauttivan pitkästä aikaa ja koska Enni nautti, nautti myös ohjaaja! On ihanaa ohjata koiraa joka tykkää tehdä ja kun ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin aksaa. 

Tämän valssiharjoituksen jälkeen tehtiin vielä vähän päälle juoksuja. Enni teki tässäkin niin nappiin, että meille riitti kaksi toistoa. Linjat olivat kuulemma niin tiukat ettei paljon pienempiä olisi voinut tehdä. Vauhtia oli tässäkin ihan kivasti. Tämän treenin jälkeen Enni teki jotain, mitä en olisi osannut odottaa. Se karkasi(!) puomille ja tepasteli onnellisen näköisenä koko puomin päähän odottamaan 2on2off asentoon palkkaa. Pakkohan se oli palkata! Kontaktit on näköjään se Ennin juttu! 

Lopuksi vielä vähän rällättiin. Laitettiin aivot narikkaan ja annettiin vaan mennä. Yksinkertainen putki, putki, pussi, hyppy, hyppy -ralli. Pussi vähän arvelutti, mutta pienen tuumailun jälkeen Enni mönki sen läpi. Edelleen vauhtia ihan kivasti. Tultiin toisen kerran ja mitä Enni tekikään... Se syöksyi putkiin, se SYÖKSYI pussiin ja se SYÖKSYI minun EDELLE viimeisissä hypyissä. Ihan täysiä. Treenejä ei olisi voinut paremmin lopettaa. Mahtava mamma! Anteeksi vuolaasta vuodatuksesta, elämä on mahtavaa ja kaikista mahtavinta on onnistuneet treenit!

17. maaliskuuta 2013

Kuulumisia

Nyt vihdoin ja viimein vähän agility postausta. Ja vähän kaikenlaista muutakin pohdintaa.

Keskiviikkona oltiin siis Wilsonin kanssa ohjatuissa. Itse treeneissä oli hyvän mielen treenipätkä, joka oli sekä koiralle että ohjaajalle tosi reilu. Ei mitään kamalan vaikeaa, ei kuitenkaan itsestään selvyyksiäkään. Radalla oli paljon valsseja ja koiran irtoamisharjoituksia. Tässä ratapiirros:


Vaikeimmaksi osioksi tässä radalla koitui meille tuo kasiputkelta ysi hypylle menevä irtoaminen. Kun koira ei oikein irronnut niin minulle tuli armoton kiire valssaamaan kympin taakse. No vahvistettiin lelun avulla tätä sitten useamman kerran ja se alkoi sujuakin. Kotiläksyksi paljon irtoamista juuri lelun avulla. Muuten koira meni kuin vanha tekijä. Kaikki sujui, kunhan ohjaaja oli ohjaamassa oikeaan suuntaan. Mukava hyvän mielen treeni.

Lopuksi tehtiin vielä vähän sitä, mitä jokainen erikseen halusi. Halusin että Sanna vilkaisee Wilsonin kepittelyä ja antaa vähän vinkkiä jatkoon. Neljä keppiä meni hyvin ja siirryttiin seuraavaksi kuuteen, kuusikin meni hyvin ja Wilson kepitteli tarkasti ja nopeasti. Sanna antoi ohjeeksi vain jatkaa samaan malliin ja kielsi palkkaamasta itse koiraani. Mieluiten niin, että joku on aina palkkaamassa, niin Wilson ei opi tuijottamaan kepitellessään minua, vaan keskittyy itse palkkaan.

Käytiin vielä perjantaina molempien koirien kanssa itsenäisesti treenaamassa. Pikkuveljeni oli mukana ja lupasin hänelle Wilsonin treenikaveriksi. Ennin kanssa tein vähän hyppyjä pallo palkalla ja sitten keppejä. Kepit sujui tosi mallikkaasti aina kun neiti viitsi. Välillä Enni yritti vain heiluttaa päätään keppien tahdissa ja luuli saavansa palkkaa... tyhmä koira. Tehtiin Ennin kanssa myös vähän puomin alastuloa, vaikka varsinaisia kontakteja ei ollakaan vielä aloitettu. Lähinnä syötiin siis namia 2on2off asennossa ja harjoiteltiin vapautusta. Wilsonin kanssa kepiteltiin ja Roope teki erilaisia hyppy-putki pätkiä ja Wilson nautti. Wilsonia on helppo ohjata kun se hakee esteitä vaikka ihan itsestäänkin. Hauskaa tuntui molemmilla pojilla olevan.

Sitten lopuksi vielä pieni salaisuus. Jos kaikki menee hyvin niin me startataan ensi viikonloppuna ACE:n möllikisoissa molempien koirien kanssa. Siitä lisää myöhemmin, mutta nyt jo ihan kamala hirveä jännäri päällä!

Ai niin... mitä mieltä olette haluatteko jatkossa lukea tässä blogissa juttuja myös minun koirattomasta treenailusta (kuntosali, juoksu, ratsastus) vai teenkö näille jutuille ihan oman treeniblogin. Ei näitä paljoa tulisi, mutta lähinnä pistäisin itselleni vähän ylös, että mitä, missä, milloin ja millä fiiliksellä?

15. maaliskuuta 2013

Kavereita kerrakseen...

Saatte postauksen keskiviikon agility treeneistä viimeistään sunnuntaina... lupaan! On ollut sellaista hässäkkää, että hyvä kun on ehtinyt yönsä nukkua. Koulussa on alkanut ihan älyttömän rankka pätkä ja tuntuu että sen lisäksi pitäisi vielä ehtiä/jaksaa tehdä töitä, lenkittää koiraa, aksata, urheilla, syödä jne. Ei riitä vuorokaudessa tunnit... ei vaikka niitä olisi tuplaten. Tänään oli kuitenkin ensimmäinen vapaa pitkään aikaan ja sekin meni kuin siivillä. Aamusta Wilsonin kanssa jäälle kaverikoira Kikin ja omistaja Hetan kanssa. Sieltä sitten aksaamaan kera Ennin ja Wilsonin, sieltä sitten kodin kautta vanhemmille saunomaan ja syömään, lenkittämään koiria jne. Huhhuh... sanon minä. Voi kun osaisi vapaa päivänä vain olla. Sää oli kuitenkin mitä mahtavin ja jäältä tuli aika veikeitä kuviakin otettu. Tässä vähän makupaloja:

Herra Turkki ja Neiti Pinkki


Näin kivaa meillä oli jäällä!

"Kiki"


"Mamma, päästä jo juoksemaan!"



Sitten loppuun vielä sekalainen lauma kuvia siitä, kuinka kameralla leikitään:

 





Palataan kuulumisiin viimeistään sunnuntaina! Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille!









10. maaliskuuta 2013

Hyvää syntymäpäivää Wilsonille!

Mihin tämä vauva-aika oikein katosi, äskenhän Enni sai pienen merlepojan, jolle mietittiin kuumeisesti nimeä... päädyttiin Wilsoniin. Opetettiin Wilsonia pissimään ulos, kulkemaan hihnassa, istumaan ja makaamaan. Vasta äskenhän me tehtiin ensimmäinen automatka, mökkireissu ja pentutapaaminen. Vasta hetki sitten harjoiteltiin putkeen menoa, hypyn hyppäämistä ja pöydällä seisomista. Sitä ei kai saa enää sanoa vauvaksi... ehkä sanon silti. Pienestä hepulipörröstä on kasvanut kunnon koirakansalainen, jonka kanssa on hirveän helppo elää. Kaiken se oppii ja kaikki sille sopii... kaikki on Wilsonin lempparia. 

Loppuun vielä kuvia Wilsonista vuoden varrelta:





 









8. maaliskuuta 2013

Kepittely!

Ennin kanssa ohjatut meni jo paremmin kuin viimeksi. Vieläkin vauhti oli vähän hukassa, mutta sitä oli jo enemmän kuin viimeksi. Kyllä tämä ehkä tästä...

Tänään käytiin Wilsonin kanssa itsekseen tekemässä osaa Ennin keskiviikon treenistä ja sen lisäksi keppejä! Wilson oppisi varmaan ajamaan autoakin, jos sen joku sille opettaisi... Keppitreenejä tosiaan takana kolme lyhyttä pätkää toisten treenien ohessa... Toistoja noin 15 x 3... jos sitäkään.






6. maaliskuuta 2013

Hyvän mielen treenit

Enni on ollut nyt viikon verran laihdutuskuurilla. Tai oikeammin sanottuna herkkulakossa. Kotona saatavat ylimääräiset herkut on pudotettu minimiin ja ruuaksi tulee vain kaksi kertaa päivässä raksua lisukkeiden kanssa. En tiedä johtuiko eilisen onnistunut treeni tästä vai olinko onnistunut vihdoin löytämään über hyvän palkan - maksamakkaran. Toisaalta into saattoi johtua myös äärettömän helposta tehtävästäkin... aivot narikkaan ja menoksi. Kyhäsin siis Ennille hyppy suoran kolmella esteellä. Esteiden perään palkka ja koiran vapautus hyppyjen takaa. Kerrankin se liiteli!

Into ei loppunut edes keppitreeneissä, joissa oli myöskin hyvä meno päällä. Se näytti jopa pujottelulta, eikä vasten tahtoiselta keppien väistelyltä. Kepeille en uskaltanut ottaa montaa toistoa, ettei innostus pääsisi sammumaan. Loppuun vielä vähän putkirallia pallopalkalla. Kerrankin treenikokonaisuus, jossa Ennin into ei loppunut kesken ja vauhti oli kohdallaan. Ehkä tämä tästä helpottaa, kun dietti jatkuu.

Wilsonin kanssa tehtiin vähän samanlainen treenikokonaisuus. Ensin vähän hyppysuoraa, joka ei ollut ohjelmassa niinkään vauhdin takia vaan enemmän tekniikan takia. Wilsonilla on ollut vähän ongelmia hahmottaa omia voimiaan, ei niinkään agiltyssä vaan muualla. Ihmeellisiä hyppyjä siellä täällä, joista on sitten tultu turvalleen alas, kun loikka on ollutkin liian suuri. (Mm. moottorikelkka reitin yli, kahden ison portaan yli kerralla...)  En minä tiedä auttaako tuollainen siihen, mutta joutuipahan vähän keskittymään siihen, miten päin jalkansa asettelee. Ei voi aina kaahottaa vain menemään, ettei satu vahinkoja.

Sitten tehtiin vähän tekniikkaa... sitä mikä ei viimeksi ohjatuissa onnistunut. Pakkovalssi + sokkari yhdistelmä. Nyt onnistui joka kerta, mutta toisaalta vauhtia oli paljon vähemmän, kun putki ei ollut kirittämässä vauhtia maksimiin. Saatiin kuitenkin hyviä toistoja ja ehkä se joskus onnistuu myös siinä kovassa vauhdissa.

Lopuksi kepiteltiin Wilsoninkin kanssa. Wilsonin keppitreenit ovat olleet tähän asti vain sitä, että mennään keppien viimeisestä kolosta läpi ja juostaan pallon perässä. Tänään kokeilin kolmen kepin kanssa. Wilson hoksasi nopeasti ja pujotteli monet kerrat oikein mallikkaasti. Olen alkanut miettiä, että tuolla koiralle minkään oppiminen ei ole vaikeaa. Sillä on motivaatiota vaikka muille jakaa, se ei masennu epäonnistumisista, se yrittää aina parhaansa ja on vielä niin nopeasti oppivakin. Tosiaan keppitreenit vol 2. kolme keppiä ilman käsiohjausta ja aika nopeastikin. Tästä on hyvä jatkaa.

Tänään suunnataan pelkästään Ennin kanssa ACE:lle ohjattuihin, kun jätin nyt toisen paikan maaliskuusta alkaen pois. Käyn siis nyt joka toinen viikko toisen ja toinen viikko toisen kanssa. Muuten treenataan itsenäisesti molempia pari kertaa viikkoon.

3. maaliskuuta 2013

Jäällä


Meidän eilinen jäälenkki kuvina:












1. maaliskuuta 2013

Niin monta muuttujaa...

Kunpa koirat osaisivat puhua... varsinkin Enni. Agility ei vieläkään maistu entiseen malliin. Intoa löytyy mutta vauhti on edelleen ihan nollassa. Ei auta vauhtiharjoitukset, ei leikitykset ennen rataa, ei maailman parhaimmatkaan herkut. Syitä voi olla niin miljoona, että ei tiedä mistä lähtisi liikkeelle. Seuraavaksi testataan koiran laihduttamista. Ennille on kertynyt jonkin verran ylipainoa, johtuen ihan hirveästä ruokahalusta. Katsotaan jos laihempana olisi mukavampi juosta ja hyppiä ja jos nami jaksaisi motivoida enemmänkin. Tähän päädyttiin Harrin kanssa viime keskiviikkona treeneissä. Harri kuvasi Ennin motivaation puutetta näin: "Jos kotona on pallomeri, sieltä otettu yksi pallo ei jaksa ilahduttaa." Enni ei siis koskaan ole varsinaisesti nälkäinen ja tietää aina saavansa "riittävästi" ruokaa tekemättä juurikaan mitään. Miksi se siis tekisi töitä (motivoituisi) jonkun yksittäisen nakin palan takia...

Täytyy kyllä taas kerran kehua ACE:n koutseja. On niin ihanaa, kun ongelmiin oikeasti panostetaan, saa erilaisia vaihtoehtoja ja oikeasti asiantuntevaa opastusta. Vaikka olen aina tiennyt, että Enni voisi vähän laihempikin olla, ei minulle ole tullut mieleenkään, että se voisi olla syy hitauteen. Toisaalta parinkin kilon ylipaino on jo paljon pieni kokoisella koiralla.

Isoin ongelma tässä Ennin laihdutus projektissa tuntuu olevan se, että se ei ole meidän koira. Vanhempani olivat suunnilleen sitä mieltä, että Ennin pitää varmaan lopettaa koko agility, jos se ei kerta tuollaisenaan sinne kelpaa. Kuulemma kotikoiraksi se ei ole liian lihava... Onneksi sain heidät ylipuhuttua ja nyt Enniltä ovat kaikki ylimääräiset snacksit pannassa ja ruoka-annostakin pienennetty. Jos tämä ei rupea tuottamaan tulosta, ajateltiin vaihtaa Enni RC:n light ruualle. Ehkä tämä tästä!

Wilsonin kanssa on niin paljon helpompaa, kun voi tehdä itse kaikki sitä koskevat päätökset. Voi elää ja hengittää agilityä kaikessa sen kanssa puuhailussa. Voi muuttaa ruokintaa agilityn tarpeisiin, harjoitella temppuja jotka auttavat agilityssä, voi jumpata ja venytellä, tehdä intervalli treenejä jnejne. Ennin kanssa tekeminen rajoittuu siihen yhteen kertaan viikossa ja kaiken muuan ajan se elää ihan vain kotikoiran elämää. Lenkkeilee, syö hyvin ja nukkuu paljon, sen kanssa ei juurikaan leikitä, ei opeteta temppuja tai muutakaan. Hankalaa... joku saattaisi ajatella, että ehkä olisi syytä lopettaa, kun ei maistu, mutta ihan Enninkin vuoksi haluan jatkaa. Mielestäni sekin on loppupeleissä niin aktiivinen koira, että tarvitsee jotain muutakin sisältöä elämäänsä, kuin päivittäisen metsälenkin.