Niinkuin moni on varmasti huomannut, blogi on viettänyt melkoista hiljaiseloa koko kesän. Syy tähän on ollut yksinkertaisesti se, ettei ole kiinnostanut kirjoittaa, kun omien loukkaantumisten takia ei ole pystynyt treenaamaankaan. Iris siis onnistui kiidättämään minut maan kamaralle kahteen otteeseen parin viikon sisällä heinäkuun puolessa välin. Ensimmäinen kerta päättyi 1,5 viikon sairaslomaan pitkän selkälihaksen revähdyksen takia. Kun tästä alettiin toipua ja selkä alkoi taas kestää agilitya ja ratsastusta, Iris loikki uudemman kerran ja tällä kertaa vuorossa olivat nilkan nivelsiteet. Könkkäsin pari päivää kepeillä ja yhä edelleenkin, pari viikkoa tapahtuneesta, nilkkaa kuumottaa ja se on turvoksissa. Onneksi se kuitenkin nyt pikku hiljaa alkaa kestämään normaalia käyttöä ja päästiin jo viime keskiviikkona aksaamaankin.
Wilsonille kuuluu pelkkää hyvää. Se on kesän aikana oppinut mm. kepittelemään vallan hyvin ja päästiin jo viime treeneissä tekemään keppejä radan osana. Lisäksi se on opetellut puomia ja 2on2off sujuu jo hienosti. Kisa ikään Wilson tulee syyskuussa, mutta ajattelin odotella ensi vuoden puolelle ennen virallisiin kisoihin osallistumista. Nyt siis tarkoituksena kierrellä möllejä, jos niitä vain kohdalle sattuu tulemaan.
Iriskin on mennyt kesän aikana huimasti eteenpäin. Se kulkee nivelessä mukavan tasaisesti ja käynti ja ravi ovat tosi hyvällä mallilla. Laukassa on vielä paljon tekemistä, koska Iris mielellään laukkaa liian lujaa, koska se on niin hirmuisen kivaa. Iriksenkin kanssa olisi tarkoitus suunnata koulukisoihin kunhan sopivia luokkia tulee kohdalle. Ja ei se tietenkään ole sanottua, etteikö me joskus mentäisiin niihin hurjiin keppien ylitys kisoihinkin - sitäkin on jo vähän treenattu.
Mutta sitten kysymys lukijoille, luetteko blogia mielummin tällaisena sekametelisoppana vai olisiko parempi, jos tekisin kaksi erillistä blogia Irikselle omansa ja koirille omansa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti