Se on syksy nyt.

Wilson päätti kiivetä 2m korkealle kivelle, tottakai siitä sivusta, mikä oli pysty suora.

Meidän viikko

Luvassa tänään vähän sekalaisia kuulumisia niin agilityn, ratsastuksen kuin muidenkin aktiviteettien saralta. Viikko on ollut varsin monipuolinen ja aktiivinen. Paljon on kokeiltu uutta ja treenattu vanhaa, onnistumisia ja epäonnistumisia, mustelmia, kipeitä lihaksia ja hyvänolontunnetta.

Maanantai lähti käyntiin varsin räväkästi lajikokeilun parissa koulussa. Suuntasimme siis luokkana kokeilemaan potkunyrkkeilyä. Laji oli minulle entuudestaan täysin vieras, mitä nyt nyrkkeilyä oli joskus tullut ohi mennen uutisista nähtyä.

Ensimmäinen ajatus nyrkkeilysalille saapuaessani oli, että onpa äijää. Sali haisi hielle ja maan alla olevan sijaintinsa takia paikka oli kolkko ja seinillä oli lihaksikkaiden miesten kuvia nyrkkeilyhanskat kädessään.

Ohjaajamme kuitenkin kertoi potkunyrkkeilyn oleva suosittu laji myös naisten keskuudessa, joten eikun kokeilemaan. Alkulämmittelyjen jälkeen hiottiin hieman liikkumistekniikkaa ja suojauksia. Näiden jälkeen päästiin nyrkkeilysäkkien pariin haskat heiluen. 

Laji oli kaiken kaikkiaan älyttömän rankka. Säkkejä oli tarkoitus sekä lyödä että potkia ja varsinkin potkiminen teki oikeasti kipeää. Sääri oli seuraavana aamuna mustelmilla ja ihan uudet lihakset kipeänä. Toisaalta potkunyrkkeily oli ihan älyttömän hyvää liikuntaa niska-hartiaseudulle ja minä, niskajuminenkin, heräsin aamulla niskat pehmeinä ja rentoina. Ja älyttömän hauskaahan tämä oli kanssa! Sai oikeasti purkaa kaiken ylimääräisen energian ja hikoilla oikein olan takaa.

Tiistaina oli vuorossa ratsastusta ja Villen ihka ensimmäinen valmennus. Vartiaisen Terhi tuli pitämään meille valmennusta omalle tallille. En ollut itsekään ollut aiemmin Terhin opissa ja voin kyllä kertoa, että tykkäsin kovasti. 

Ville toimi yllättävän hienosti ja jaksoi koko puolistuntisen sisukkaasti. Saatiin Terhiltä paljon hyviä kotiläksyjä ja tsemppiä treeneihin. 

Keskiviikkona agiliideltiin Wilkun kanssa tuttuun tapaan ohjatuissa. Koutsina oli tänään Kataisen Harri. Rata oli suht kimurantti, mutta Wilson yllätti mamman jälleen kerrab positiivisesti. Etupalkka alkaa tuottamaan tulosta ja Wilsonin fokus oli tänään paljon paremmin esteissä ja radassa kuin minun käsien napsimisessa. 

Radalla oli paljon kohtia, jossa koiran piti irrota hyvin, jotta ohjaajalla oli mitään mahkuja ehtiä seuraavaan tilanteeseen. Näissä kohdissa Wilson yllätti kaikista eniten, käsiä räksyttävä perskärpänen irtosi putkeen, vaikka jouduin ohjaamaan sen sinne puomin takaa pelkällä "putkiputki" käskyllä.

Toinen haastava, mutta onnistunut kohta oli hyppy ja pimeä putkikulma. Koiran piti käydä hyppäämässä omatoimisesti hyppy ja löytää vielä putken pääkin ilman ohjaajaa. Vau sitä tunnetta kun Willis teki sen!

Torstaina oli taas vuorossa jotain ihan uutta ja ihmeellistä, nimittäin tankotanssia! Aluksi tuntui, että ei tästä mitään tule. Tanssista ei uskaltanut edes puhua, vaan lähinnä olo oli kuin elefantilla nuoralla. 

Oikea tekniikka on kuitenkin kaiken a ja o. Voimaa ei tarvittukaan ihan niin paljon, kun kädet ja jalat olivat oikein päin. Tunnilla kokeiltiin erilaisia pyörähdyksiä ja pitoja.

Voin suositella tätäkin kaikille, jotka haluavat haastaa itsensä. Ei ole todellakaan helppolaji, mutta kun onnistuu vääntämään itsensä johonkin vaikeaan temppuun, niin olo on mahtava.   

Torstaina oli myös heppailu päivä ja käytiin Villen kanssa maastoilemassa ihan keskenämme, koska maastokaveriltamme heilui kenkä. Hauskaa meillä ainakin oli, kun laukattiin metsäautotietä tuuli korvissa vinkuen ja vedet silmistä valuen. Ei paljoo stressi painanut! 

Ps. Pahoittelen kirjoitusvirheistä... Kännykällä on niin kauhean vaikeaa kirjoittaa :) 

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

Anna mä autan!

"Mami, mä voin tehdä sun kouluhommat. Tai oikeestaan sun ei tarvii tehdä niitä ollenkaan, kun makaan tässä läppärin päällä ja kerjään rapsutuksia!"