Piitsillä!

Hellepäivinä on aivan liian rankka lenkkeillä ja ei se ole kummallekaan edes mukavaa, joten me suunnattiin tänään pahimman helteen ajaksi piitsille. Ei meistä kumpikaan uskaltautunut kokonaan uimasille, mutta kahlailtiin kummiskin ja viilennystä tuli mukavasti. Tuuli kävi ihanasti järveltä päin ja vilpoinen vesi kutitteli varpaita ja vähän mahakarvojakin... Oon hirveän tyytyväinen että tuon Wilkkulin saa nykyään järveen. Viime vuonna se oli näihin aikoihin vielä niin pentu, ettei uskaltanut ees tassuja kastella. En voi nytkään sanoa sen siitä nauttiva, ainakaan hirveästi, mutta keppiä on kiva hakea vedestä ja sen jälkeen turkki märkänä ottaa vähän hepuleita. 

Kesäpoika Wilson!

Turkki ja neljä tikku jalkaa... 

Tuulenvire <3

Me molemmat kyllä naatiskeltiin tänään oikein täysin rinnoin!

Huh hellettä...

Eilen oltiin ACE:lla Ennin kanssa ohjatuissa ja voi että kun oli niin kuuma. Hallissa tuntui lähinnä tropiikilta ja koira oli sitä mieltä, että musta ja paksu turkki antoi sille etuoikeuden olla tekemättä yhtään mitään. Tai no teki se vähän ja HITAASTI. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin tyytyväinen treeneihin, vaikka Enni ei radalla edennytkään tai tehnytkään oikein mitään, niin se teki parhaat keppinsä ikinä ja sen lisäksi se teki myös hienon puomin!

Keppejä tehtiin muutamia toistoja ja kahdeksan keppiä meni kivasti vauhdilla, kahteentoista keppiin Ennin rytmitaju ei vielä riittänyt, mutta treeniä treeniä lissee. Puomia ollaan harjoiteltu about kolmesti ja sen lisäksi alastuloa tietty enemmänkin. Enni kuitenkin tykkää puomista ja kontakteista yleensäkin ihan kamalan paljon. Kaiken kaikkiaan onnistuneet treenit, jos vain sää olisi ollut hiukan armollisempi (eilen siis mittarissa +24 astetta).

Uimareissulla...

Talviturkki tuli tänään heitettyä varsin villissä seurassa. Tarkoituksena oli käydä vain vähän katsomassa vettä ja vähän korkeintaan kahlaamassa... Iris kuitenkin suorastaan rakasti vettä ja kuten kuvista huomaa, narun päässä roikkunut tyttö ei myöskään pysynyt kuivana temmellyksessä ;D

Mikälie virtahepo?

Kuvia mökiltä...

Verta, hikeä ja kyyneliä

... sitähän se agilitykin välillä on. Niinkuin mikä tahansa muukin urheilulaji. Jokainen varmasti tietää miten hirveää on juosta iso kokoinen rakko jalassa.... ainakin jos se on puhjennut. Olin toissa päivänä juoksulenkillä ja jostain minulle täysin tuntemattomasta syystä muutoin älyttömän sopivat lenkkarit hiertävät pidempää matkaa juostessa. Kävellessä ei mitään, juostessa alkulenkistä ei mitään ja sitten yks kaks ne rupeavat hiertämään. Rakko oli tälläkin kertaa iso ja vahingossa vielä repäisin sen auki... Yleensä tästä on selvitty rakkolaastarilla ja vauhti ei ole edes hidastunut. Tällä kertaa laastarit oli loppu ja agility kohta puoliin alkamassa. Ei auttanut muu kuin purra hammasta ja iskeä agilitypopot jalkaan.

Onneksi sentään Wilson oli eilen hirveän hieno. Lämpöä oli enemmän kuin tarpeeksi ja se teki myös Wilsonista pikkaisen hitaamman. Rata oli kerrankin melko helppo ja lähinnä hiottiin muutaman kohdan tekniikkaa ilman suurempia ongelmia. Ja Wilson teki hienosti kaiken muun paitsi renkaan. Se ei sinänsä ole ihmekään, että menee siitä aina ohi. Ollaan treenattu sitä melko vähän ja vauhtia on satalasissa... Wilson ei siis yksinkertaisesti osu eikä uskalla toisaalta yrittääkään. Hitaammassa vauhdissa ei mitään ongelmaa siinäkään, joten lisää treeniä vaan.

Mikä yllätti eilen positiivisesti oli pussi. Pussi on aina aikaisemmin ollut enemmän tai vähemmän mönkimistä, mutta tänään mentiin ihan täysillä. Ja oikeastaan toistojen määrän lisääntyessä vauhtia oli joka kerta enemmän ja treenien lopulla mentiin jo yhtä kovaa kuin putkeen konsanaan.

Wilsonin ja Ennin agilityty ovat jääneet hävettävän huonolle treenille. Onneksi kesä tulee ja lomakin alkaa ensi viikolla. Tavoitteena minulla on kesän aikana opettaa molemmille koirille kepit siihen jamaan, että syksyllä niitä pystyisi tekemään myös radan osana. Ja mahdollisesti sitten Ennin kanssa pääsisi jo starttaamaan ihan virallisissa hyppisluokissakin. Tämän lisäksi tavoitteena treenata estevarmuutta juurikin noilla erikoisesteillä, että renkaat mentäisiin läpi, pituudet yli ja pussiin ihan sukkana. Paljon työtähän se vaatii, mutta mikään ei oo mahdotonta!

Hevosrintamalla näyttää nyt vahvasti siltä, että Iris on minulla liisauksessa ainakin kesän ajan. Iriksen kanssa tavoitteena on tasoittaa muotoa ja siirtymisiä, käyttäytyä hyvin pesupaikalla, oppia menemään kuljetuskoppiin ongelmitta ja nähdä myös vähän maailmaa. Ja tietenkin nauttia kesästä, maastoilla ja pitää hauskaa.

Meidän tuleva viikko näyttää kutakuinkin tältä:

Maanantai: Iris juoksutus / Wilson agility
Tiistai: Iris koulutunti / Wilson tallihommia
Keskiviikko: Iris koulu / Wilson hölkkälenkki
Torstai: Iris este / Wilson tallihommia
Perjantai: Iris koulu / Wilson agility
Lauantai: Iris juoksutus / Wilson tokotreeniä
Sunnuntai: Iris vapaa / Wilson metsälenkki

Ai niin... ei niitä kyyneliä vuodatettu missään vaiheessa.

Treeneihin valmistautumassa

Kesäpäivän postaus

Koska Wilson lähti seikkailemaan taas mökille Ennin kanssa koko viikonlopuksi, minun viikonloppuni on mennyt Iriksen kanssa puuhaillessa. Tammalla oli pesupäivä kauniin ilman kunniaksi ja saatiinpa vihdoinkin kaikki talven ja loimen kerryttämät pölyt pois karvasta. Pesun jälkeen käytiin vähän kuivattelemassa ja nautiskelemassa auringosta pellolla. Ja pääsipä tamma eilen ensimmäistä kertaa tänä keväänä laitumellekin maistelemaan maukasta vihreää. Tässä vähän kuvia:

Back to Basic

Pitkästä aikaa treenipostaus. Maanantaina oltiin ACE:lla trainigsissa Ennin kanssa. Enni oli alusta asti tosi hyvässä vireessä. Rata oli enemmänkin ohjaajan fysiikkaa kysyvä, kuin ohjausteknisesti hankala.

Kolmosella niistosokkari, sitten suoraa hilpatusta 4-9. Sen jälkeen edestä-takaa "pujottelua" välit 10-13. Tämän jälkeen valssattiin oikein urakalla koko loppu rata. Ei siis mitään ihmeellistä, vaan ihan perusjuttuja. Kyllähän tämän juokseminen sai sekä minut että Ennin ihan väsyneeksi. Jaloissa tuntuu vieläkin ja Enni nukkui autossa tulomatkalla ensimmäistä kertaa ikinä.

Meillä meni kaiken kaikkiaan tosi hyvin. Tarkkuus oli kohdallaan, vauhtia vähän liian vähän. Toisaalta nämä kulkevat osittain käsikädessä... jos ei ota riskejä tulee vähän virheitä, mutta hidas aika. Suuremmalla riskinotolla saadaan nopeampi aika, mutta virheiden määrä saattaa lisääntyä. Aluksi siis mentiin riskittömästi ja aika taisi olla kutakuinkin 46 sekuntia. Loput kerrat sitten otettiin riskejä. Viimeisellä kerralla laitettiin kaikki peliin ja Enni kulki kuin ajatus... aina viimeiselle valssille asti. Viimeisen valssin kohdalla se rupesi HAISTELEMAAN! En ole hetkeen ollut yhtä ärsyyntynyt. Rata olisi ollut todella hieno, puhdas ja nopea... mutta mitä tekee koira... alkaa haistella melkein viimeisellä esteellä. No vähän se jäi hampaankoloon, mutta jalat eivät enää antaneet periksi yrittää uudestaan. Tai yritettiinhän me, mutta ei siitä enää oikein mitään tullut kun oltiin molemmat niin väsyneitä.

Wilsonin kanssa olisi hauska käydä testaamassa tätä kanssa. Ja meinattiinkin jos vain suinkin keretään niin sännätä ACE:lle itsenäisesti perjantaina ja pilistellä tämä rata pallosalamankin kanssa. Nähtäväksi jää, miten ohjaajan fysiikka kestää silloin ;D

La Liberteé

Sukuposti ei näköjään antanut linkittää kaverin ottamaa kuvaa... joten pääkuva tulossa myöhemmin :D

Tällainen neiti on siis liittynyt enemmän ja vähemmän meidän remmiin. Tiedä siitä miten pysyvästi, toivottavasti pitkäksikin aikaa. Tällä hetkellä tamma taitaa kulkea statuksella liikutettava, mutta kesällä olisi tarkoitus vuokrata ja sitten ehkä mahdollisesti joskus hamassa tulevaisuudessa ostaa ihan omaksikin, jos vaan rahaa alkaisi kasvaa puussa ja yhteispeli jatkaa sujumistaan. Neiti kuitenkin kuuluu omaan melkein joka päiväiseen elämääni tiiviisti ja on opettanut minulle ihan valtavasti kaikkea uutta. Olen myös menettänyt tammalle sydämeni.

Ajattelin siis lisätä tänne blogiin aina välillä myös tekstiä ratsastuksista ja valmennuksista, joten on kai aiheellista hieman esitellä uutta tulokasta.

Kyseessä on siis vuonna heinäkuussa 2001 syntynyt tamma - Iris, jonka olen tuntenut ihan pienestä pitäen. Tamma on oman tallimme kasvatteja ja sen emänä on hieno koulutamma La Folie ja isänä ihan oikea esteheppa Lancetto NLD. Iris on rakastaa koko sydämestään hyppäämistä ja se tekeekin tästä meidän yhteiselosta vähän koomista. Kouluratsastaja + estehevonen. Iris on kuitenkin väläytellyt koulutunneilla hienoja lisäyksiä ja muutenkin siitä on kuoriutumassa myös varsin pätevä kouluratsu. Toisaalta asialla on myös kääntöpuoli, sillä myös tämä vannoutunut kouluratsastaja on uskaltautunut ylittämään keppejä tällä estetykillä.

Luonteeltaan Iris on Nainen isolla N:llä. Mieliala vaihtelee ja välillä on hirveän kivaa ja välillä ei yhtään huvita. Huumorin kanssa näistä ei huvita tilanteista on onneksi aina selvitty, vaikka täydellinen stoppi kesken tunnin saikin ratsastajan huumorintajun koville. Tamma ei ole missään nimessä helppo ratsastaa. Erittäin tarkka suustaan ja liian hitaat pidätteet saavat tytön juoksemaan karkuun. Oma osaaminen on kokoajan äärirajoilla ja mikäs sen parempaa... oppiipahan aina vain paremmaksi! Ja onnistumiset tuntuvat varmasti hyviltä. Paljon on tekemistä ja paljon opittavaa. Toivottavasti meidät joskus nähdään kisoissakin. Nähtäväksi jää.

ANTAKAA LISÄKSI KOMMENTTIA UUDESTA ULKOASUSTA!

Ensimmäinen mökkireissu check!

Blogin sisältöön on näillä näkymin tulossa muutoksia, kun remmiimme liittyy kaunis puoliveri tamma Iris. Ratsastelen sillä ainakin kesän ja katsellaan sitten jatkoa myöhemmin! Kertokaa mielipiteenne tästä?