28. marraskuuta 2012

köhköh


HÖH, Me ei kuulemma aksata tänään, vaikka liitojalka jo vähän vipattaisi. Mamma sanoo, että se muka yskisi keuhkonsa pihalle, jos lähdettäisiin. En kyllä usko sitä, että KÖHKÖH vaan sillekin!

Sen takia, koska mamma on noin tylsä, niin oon jo ruvennut suunnittelemaan mun omaa joulukalenteria, kassellaan mimmonen siitä tulee! Kuulemiin.

T. Wilson

26. marraskuuta 2012

Melkein jo kisoissa!

Keskiviikkona oli taas aksapäivä ja harjoitus sisälsi mm. takana leikkauksia, sylkkäreitä ja pimeään putkikulmia. Kun tutustuttiin rataan ajattelin, että ei tästä kyllä tule yhtään mitään, Wilson on taas niin nopea, etten ehdi ohjata sitä yhtään minnekään.
 

Rata oli vaikea piirtää, kun siinä mentiin esteitä niin monta kertaa eri suunnista. Tässä kuitenkin yritelmä, toivottavasti saatte edes vähän selvää. Ykköseltä kakkoselle normaalisti sitten takana leikkaus ja ohjaus kolmoselle ja sieltä putkelle. Putkella Wilson ei meinannut lähteä tekemään. Ollaan tehty putkea oikeastaan vain niin, että minä kuljen samaan suuntaan putken kanssa. Tätä pitää siis treenaata. Sitten putkesta kiihdytys suora kutoselle ja siellä taas takana leikkaus. Kasin jälkeen valssilla ysille ja sieltä hyppyjen jälkeen koira pimeään putkikulmaan. Tämäkin oli Wilsonille hankala, koska näitä ei olla harjoiteltu. Wilsonista oli paljon kivempi juosta putki kokonaan yli tai hypätä keskeltä mamman kanssa samalle puolelle. Muutamia kivojakin pätkiä saatiin. Sitten putken jälkeen sylkkäri (=sylikäännös). Koira siis vedettiin oikealla kädellä luokse ja vasemmalla käännettiin se uuteen suuntaan ihan lähellä ohjaajaa (eli sylissä). Sitten taas kiihdyttely suora ja lopuksi vielä putkeen.

Seitsemäntoista estettä ja Wilson teki sen! Minä tein sen! Me tehtiin se! Eihän se toki ihan puhtaasti mennyt, mutta kun koiralla on ikää yhdeksän kuukautta, ei voi olla kuin ylpeä. Pikkuhiljaa alkaa myös tuntua, että ehkä me joskus osataankin! Ongelmakohdat olivat oikeastaan nuo putket ja viimeisellä kiihdytyssuoralla Wilson olisi voinut irrota paremmin. Nämä onkin nyt tehotreenauksessa.

Lopuksi vielä kuva meidän uudesta ja hirween hyödyllisestä tempusta nimeltä "kori!"





19. marraskuuta 2012

Haaste vastaanotettu


Kiitoksia Annalle, Lunalle ja Mellille meidän blogin muistamisesta!


Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia.
Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.
 
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Haastan:
Anne ja Laaban (Elämäni Sanoina)
Mari ja Tuisku (Tuiskun elämäntarinaa)
Miia (Miiargh)
Essi ja Pika (Pikkukakkosen Posti)
Anoona ja Hila (Sheltti Hila)

16. marraskuuta 2012

Sisustusta

Meillä on tänään sisustettu. Koska on jo marraskuun puoli väli, pitää olla jouluvalot. Oikeastaan olen vähän myöhässä tänä vuonna. Pitää siis laittaa niitä tänä vuonna paljon, koska ehtivät olla vähemmän aikaa!





14. marraskuuta 2012

Haaste



Anne ja Laaban haastoivat meidät vastailemaan tällaiseen kyselyyn. Täältä pesee!


1. Miksi päädyit hankkimaan koirasi sieltä mistä sen hankit?

Katseltiin tästä Kuopion lähellä olevia kasvattajia ja Abundantia's vaikutti kaikista parhaimmalta. Soiteltiin myös Varkauteen, josta oltais varmaan otettu pentu, jos Maarikalle ei ois sopivaa syntynyt. Wilsonin kanssa päätös oli melko ilmeinen, Enni oli liisauksessa, haluttiin Ennin pentu, joten kasvattaja tuli vähän kuin kaupan päälle. Parasta on se, kun on kasvattajan tuki takana ja hän asuu vielä tässä lähistöllä.


2. Mikä paras puolesi koirankouluttajana? Entä huonoin?

Oon tosi tyytyväinen siihen, miten me pelataan Wilsonin kanssa yhteen. Wilsonin mielestä parasta on leikkiä mun kanssa, vaikka aluksi se ei ollut ihan itsestään selvyys. Myös muiden juttujen opettaminen on helpompaa kuin yhteispeli ja palkkaus toimivat. Koen siis onnistuneeni suhteen luomisessa. Huonoin puoleni on ehkä turha lepsuilu, kerjääminen kannattaa ainakin meidän perheessä, koska en voi vastustaa pienen herkun antoa aina kun itse syön jotain. Onneksi Wilson ei ole lihavuuteen taipuvainen, sillä muuten tämä olisi isompikin ongelma.


3. Mikä on koiranomistamisessa parasta?

Parasta on nähdä koira aina niin iloisena. Parasta on myös se, kun saat siltä sen koko sydämen. Parasta on myös se, että koira aina iltaisin asettuu nukkumaan jalkojasi vasten, huokaisee tyytyväisenä ja on onnellinen juuri siinä, eikä missään muualla.


4. Minkälaisia metodeja käytät koiriesi kouluttamiseen?

Kehun ja palkkaan (yleensä lelulla), huonon käytöksen jätän huomioimatta tai murahdan.

5. Oudoin kommentti koiraasi liittyen?

"Jännä kun se on alkanut vaihtaa väriään" "Hassua kun ne syntyvät tuollaisina harmaina ja muuttuvat sitten mustiksi"


6. Mitä koirasi on opettanut sinulle?

Kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.


7. Mistä keksit koirasi nimen?
Me pyöriteltiin vaikka mitä nimiä ennen Wilsonin keksimistä. Wilson oli aluksi vain huumorilla heitetty, mutta jostain syystä Joonaksen mielestä se oli ainoa mitä koiralle voisi antaa. Mä en siihen todellakaan aluksi lämmennyt, mutta pikku hiljaa nimi kasvoi koiraan kiinni. Luovutus iässä musta tuntui jo, että se ei mikään muu olisi voinut ollakaan. Sehän näyttikin Wilsonille!


8. Koirasi erikoisin lempinimi?

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Wibe, Wilbu, Wilbukka, Pendolino, Pendo, Willi Poika Wilson, Mamman mussukka jne.


9. Mikä on ollut paras hetkesi koiranomistajana?

Parhaita hetkiä on tullut jo monia. Ensimmäinen ja ehkä mieleenpainuvin on Wilsonin syntymä. Se kun sait pitää 130grammaista ensimmäistä ikiomaa koiraasi kämmenelläsi, silittää märkää turkkia ja nähdä kun se lussuttaa emältänsä maitoa. Jotenkin tuntuu, että Wilsoniin on syntynyt jo tämänkin takia tosi vahva side, kun on saanut olla sen kanssa ihan alusta alkaen.


10. Millä perusteella olet valinnut koirasi nykyisen ruokavalion?

Wilson syö Royal Caninin mini junioria ja RC:n mini sensibleä sekaisin. Mini junior on sen perusruokana ja sensible turkin ja ihon takia. Wilson söi RC:tä jo heti pentulootassa ja ollaan koettu se parhaaksi myös tälllä hetkellä. Mukaan laitetaan vaihtelevasti mitä kaapista sattuu löytymään kinkkua, piimää, caesareita, juustoa jne.


11. Yksi asia, minkä haluaisit koirasi ehdottomasti tietävän?

Se niin rakastaa agilitya ja täyttämättömiä pehmoeläimiä!


En taida haastaa tähän ketään, ne kopioikoon ketä tämä kiinnostaa!

11. marraskuuta 2012

VSP-pentu!

"Mamma, lakkaa nyt jo hymyilemästä. Näytät NIIN tyhmältä!"
Lähdettiin tänään seitsemän aikoihin Jyväskylän huudeille, tarkoituksena hakea koiralle ja esittäjälle kokemusta. Mitään odotuksia pärjäämisestä ei todellakaan ollut. Siinä sitten ensin puunattiin ja pörrötettiin turkkia kuosiin. Katsottiin mallia muiden hommista, kun mitään käsitystä asiasta ei ollut entuudestaan. Tähtimerkit taisi olla kohdallaan ja karvat oikealla tavalla kuosissa, sillä Wilson voitti oman luokkansa ja sai KP:n. Lopulta Wilson oli VSP-pentu ja mamma on kyllä niiin ylpeä!!


Gunnel Holm:
8kk vanha urospentu. Hieman raskaat korvat. Hyvä päänmuoto. Hyvä purenta. Hyvä ylälinja. Hieman suorat etukulmaukset. Hyvä bluemerle väritys. KP1 VSP.

"Voitaisiin käydä useamminkin ostamassa näitä kivoja leluja..."

"Mikä ihme röyhelö mulla on kaulassa, ottakaa se pois, hävettää jos joku näkee!"





10. marraskuuta 2012

Näyttelypaniikki!!!

Huomenna otetaan Wilsonin ja huoltohenkilökunnan kanssa auton nokka kohti Jyväskylää kello seitsemän aamulla. Wilson tuoksuu kiiwiltä ja omenalta, kynnet on manikyroitu, korvat trimmattu ja tavaratkin on kasassa. Namia lähtee mukaan kilo kaupalla. Peukut pystyyn, että Wilson esiintyy edukseen eikä tarvitse hävetä kehässä! Huomenna tai maanantaina lisää meijän näytelmistä ja arvostelusta!

9. marraskuuta 2012

Wilson 8kk

Pikainen kuvapostaus meijän sinisilmä hurmurista. Wilson 8kk sanoo moi, kaikille kivoille tyttökoirille!











6. marraskuuta 2012

KEP KEP KEP Keppikoira!

Enni oli eilen treeneissä niin makea. Tehtiin kuutta keppiä ja tarkoituksena oli, että vaihdan puolta samalla kun Enni pujottelee. Enni ei mun hyppelyistä häiriintynyt vaan, nami oli selvästi minua kiinnostavampi. Enni on myös hoksannut, ettei namia saa, jos jokaista keppiä ei pujottele oikein.

Lopuksi tehtiin myös vauhtiharjoituksia eli juoksin itse kirittämässä koiraa sen edellä. Ja taas kuinka hienosti Enni meni. Pujottelun rytmi alkoi löytyä ja se näytti jo ihan oikealta pujottelulta eikä lönköttelyltä. Tästä on huippua jatkaa trainigsiin, jossa päästään jatkamaan sekä keppejä että muitakin esteitä.

Olen tässä pohtinut, kuinka vaikeaa tulee olemaan kahden koiran ohjaaminen. Enni on niin rauhallinen ja tarvitsee koko ajan kehuja, jos se yhtään innostuu. Enni palkkautuu parhaiten namilla ja sitten pallolla. Enni jaksaa kuunnella ohjaajan ohjeita, eikä ole suuna päänä menossa. Ja no Wilson... on täysin Ennin vastakohta.


4. marraskuuta 2012

Reeniä reeniä!

Huhhuh, yli viikon postaukseton jakso. Eipä me paljoa olla ehditty puuhaillakaan, koska koulu vie tällä hetkellä luvattoman paljon aikaa. Voisin kaikin mokomin käydä vain viikonloppuisin koulussa ja puuhailla muuten Wilsonin ja Ennin kanssa, harmi kun siitä ei saa rahaa. Se pikemminkin tuppaa kuluttamaan kukkaron melko lailla laihaksi. Aksaaminen kuitenkin tuntuu hetki hetkeltä enemmän omalta lajilta ja parasta siinä on se, kun näkee kuinka koira nauttii.

En ole pitkään aikaan kirjoitellut Ennin kuulumisista, joten seuraavaksi vähän niitä. Ennin kanssa ollaan melkein pari kuukautta treenailtu keppejä. Enni kyllä tekee keppejä jo kivasti, mutta ei sillä mikään kiire ole niitä suorittaa. Välillä tuntuu, että onkohan tämä laji nyt kuitenkaan ihan ominta Enniä, mutta sitten taas toisella  kerralla koira palaa halusta aksata... naiset! Toissa viikolla uskoni pistettiin toden teolla koetukselle, kun vein valeraskaudesta kärsivän hienohelman keppeilemään. Yhden kerran Enni teki kepit tosi kivasti ja sen jälkeen ei mitään, ei siis yhtään mitään. Rouva päätti, ettei kepit tänään huvita eikä nakit maistu. Siinä sitä sitten oltiin ja naureskeltiin kun rinsessa tuijotti kaukaisuuteen eikä ollut kuulevinaan "KEP KEP KEP" käskyjäni. Treenit jäi siltä kertaa melkolailla lyhkäisiksi ja vähän jännitti mennä uudestaan seuraavana maanantaina.

Viime maanantaina tähtimerkit oli kuitenkin kohdillaan ja hormoonit hyrräsi myötäpäivään. Enni suorastaan vaati päästä aksaamaan ja kepittelemään. Vauhtiakin oli enemmän kuin aikaisemmin ja koira suoritti kepit ilman, että minä kävelin vieressä. Sannakin totesi Ennin olevan taas kuin uudesti syntynyt, kun vertasi viime kertaan. Voihan naiset ja naisten vaivat!

Päästään Enninkin kanssa joulukuusta alkaen aksaamaan samaan ryhmään Wilsonin kanssa. Saa nähdä kuinka oma kunto kestää juosta kahden koiran kanssa. Ja miten hankalaa on mennä kahden niin eri tyyppisen koiran kanssa, Enni rauhallinen, Wilson villi jne. Joulukuussahan sen sitten näkee.

Wilsonin kanssa meillä meni viime keskiviikkona treenit tosi kivasti. Wilson oli paremmin kuulolla kuin yleensä ja irtosi tosi kauaskin esteille. Ja ne putket... Wilson on oppinut ihan itsestään viime viikon aikana mitä se "putkeen" nyt oikein meinaa ja aina kun huusin sille "putkeen", se juoksi ensimmäiseen löytämäänsä. Vielä viime viikolla kuljettiin vahvasti sinne minne mamman kädet osoitti.

Rata mitä tehtiin, oli ehkä tähän astisista mun lemppari. Paljon tarkkuutta ja sai oikeasti pistää itsensä peliin juoksemalla koiran kanssa kilpaa. Ensin siis mutkaputkeen, josta pituudelle, sieltä irtoaminen hypylle ja loppuun kiihdyttelu suora putki, rengas ja muuri. Alku sujui paljon yli mun odotusten ja Wilson irtosi tosi makeesti tuonne kolmoselle. Meijän ongelmaksi muodostui tuo rengas. Se on esteenä muutenkin vaikea ja tuo hallilla oleva rengas jotenkin vielä muita vaikeampi, kun se on niin avonainen. Aivan kuin se kelluisi suoraan ilmassa. Vaikeutta lisäsi vielä se, että putkesta tultiin TÄYSII ja vauhti ei ehtinyt ihan hidastua kuuntelu nopeuteen ennen rengasta.

Harrin kanssa päätettiin toinen kierros vahvistaa tuota rengasta ja tehtiin silleen, että mentiin tuo suoraputki ja sen jälkeen pelkkä rengas. Tässä vaiheessa Wilson kiiti joka kerta renkaan ohi ja minä korjasin ja palkkasin. Tuntui ettei jätkä oikein hoksannut vieläkään hommaa, mutta toisin kävi. Käytiin hetki pihalla mietiskelemässä ja taukoilemassa ja kun tultiin viimeiselle kiekalle Wilson meni tuon putki-rengas tehtävän joka ikisellä kerralla juuri oikein. Jotain älyllistä toimintaa siis oli havaittavissa myös radan ulkopuolella. Päästiin lopettamaan treenit tosi hyvin mielin, kun koko homma oli mennyt juuri niin putkeen kuin putkeen voi mennä.

Näytelmiinkään ei ole enää kuin viikko. KÄÄKS! Käytiin äsken koulun pimeällä kentällä treenaamassa salaa ja hyvinhän tuo ravasi ja seisoi, asia erikseen kun koiria on ympärillä satoja.

PS. Jos jollain on mielessä joku postausidea tai on joku juttu mistä haluaisi lukea enemmän, niin saa laittaa tulemaan.

Loppuun vielä syötävän ihanat Wilsonin melkein veljet ja siskot. (Sama isä Bumtsi Bum Puzzling Bi Colour ja emä Ennin sisko Abunadantia's Royal Smile)
Siskot <3 (c) Maarika Pirinen

Velipojat (c) Maarika Pirinen

(c) Maarika Pirinen